viheltää

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *viheltädäk, of onomatopoeic origin, compare Veps vihelta and Erzya вешкемс (veškems).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiheltæːˣ/, [ˈʋiɦe̞l̪t̪æː(ʔ)]
• Rhymes: -iheltæː
• Hyphenation^(key): vi‧hel‧tää

Verb

viheltää

1. (transitive, intransitive) to whistle

Conjugation

Inflection of viheltää (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihellän	en vihellä	1st sing.	olen viheltänyt	en ole viheltänyt
2nd sing.		vihellät	et vihellä	2nd sing.	olet viheltänyt	et ole viheltänyt
3rd sing.		viheltää	ei vihellä	3rd sing.	on viheltänyt	ei ole viheltänyt
1st plur.		vihellämme	emme vihellä	1st plur.	olemme viheltäneet	emme ole viheltäneet
2nd plur.		vihellätte	ette vihellä	2nd plur.	olette viheltäneet	ette ole viheltäneet
3rd plur.		viheltävät	eivät vihellä	3rd plur.	ovat viheltäneet	eivät ole viheltäneet
passive		vihelletään	ei vihelletä	passive	on vihelletty	ei ole vihelletty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vihelsin	en viheltänyt	1st sing.	olin viheltänyt	en ollut viheltänyt
2nd sing.		vihelsit	et viheltänyt	2nd sing.	olit viheltänyt	et ollut viheltänyt
3rd sing.		vihelsi	ei viheltänyt	3rd sing.	oli viheltänyt	ei ollut viheltänyt
1st plur.		vihelsimme	emme viheltäneet	1st plur.	olimme viheltäneet	emme olleet viheltäneet
2nd plur.		vihelsitte	ette viheltäneet	2nd plur.	olitte viheltäneet	ette olleet viheltäneet
3rd plur.		vihelsivät	eivät viheltäneet	3rd plur.	olivat viheltäneet	eivät olleet viheltäneet
passive		vihellettiin	ei vihelletty	passive	oli vihelletty	ei ollut vihelletty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viheltäisin	en viheltäisi	1st sing.	olisin viheltänyt	en olisi viheltänyt
2nd sing.		viheltäisit	et viheltäisi	2nd sing.	olisit viheltänyt	et olisi viheltänyt
3rd sing.		viheltäisi	ei viheltäisi	3rd sing.	olisi viheltänyt	ei olisi viheltänyt
1st plur.		viheltäisimme	emme viheltäisi	1st plur.	olisimme viheltäneet	emme olisi viheltäneet
2nd plur.		viheltäisitte	ette viheltäisi	2nd plur.	olisitte viheltäneet	ette olisi viheltäneet
3rd plur.		viheltäisivät	eivät viheltäisi	3rd plur.	olisivat viheltäneet	eivät olisi viheltäneet
passive		vihellettäisiin	ei vihellettäisi	passive	olisi vihelletty	ei olisi vihelletty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vihellä	älä vihellä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		viheltäköön	älköön viheltäkö	3rd sing.	olkoon viheltänyt	älköön olko viheltänyt
1st plur.		viheltäkäämme	älkäämme viheltäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		viheltäkää	älkää viheltäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		viheltäkööt	älkööt viheltäkö	3rd plur.	olkoot viheltäneet	älkööt olko viheltäneet
passive		vihellettäköön	älköön vihellettäkö	passive	olkoon vihelletty	älköön olko vihelletty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		viheltänen	en viheltäne	1st sing.	lienen viheltänyt	en liene viheltänyt
2nd sing.		viheltänet	et viheltäne	2nd sing.	lienet viheltänyt	et liene viheltänyt
3rd sing.		viheltänee	ei viheltäne	3rd sing.	lienee viheltänyt	ei liene viheltänyt
1st plur.		viheltänemme	emme viheltäne	1st plur.	lienemme viheltäneet	emme liene viheltäneet
2nd plur.		viheltänette	ette viheltäne	2nd plur.	lienette viheltäneet	ette liene viheltäneet
3rd plur.		viheltänevät	eivät viheltäne	3rd plur.	lienevät viheltäneet	eivät liene viheltäneet
passive		vihellettäneen	ei vihellettäne	passive	lienee vihelletty	ei liene vihelletty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		viheltää		present	viheltävä	vihellettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viheltääkseni viheltääksemme 2nd viheltääksesi viheltääksenne 3rd viheltääkseen viheltääksensä		past	viheltänyt	vihelletty
2nd	inessive2	viheltäessä	vihellettäessä	agent4	viheltämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st viheltäessäni viheltäessämme 2nd viheltäessäsi viheltäessänne 3rd viheltäessään viheltäessänsä		negative	viheltämätön
	instructive	viheltäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form viheltää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	viheltämässä	—
	elative	viheltämästä	—
	illative	viheltämään	—
	adessive	viheltämällä	—
	abessive	viheltämättä	—
	instructive	viheltämän	vihellettämän
4th3	verbal noun	viheltäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st viheltämäisilläni viheltämäisillämme 2nd viheltämäisilläsi viheltämäisillänne 3rd viheltämäisillään viheltämäisillänsä

Derived terms

nouns

• vihellys
• viheltäjä
• viheltäminen

 

verbs

• vihellellä

 

Further reading

• “viheltää”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋiheltæː/, [ˈʋiɦe̞l̪t̪æː]
• Rhymes: -iheltæː
• Hyphenation^(key): vi‧hel‧tää

Verb

viheltää

1. third-person singular present indicative of viheltää

Interjection

viheltää

1. (military) Shouted when the whistling sound of a falling bomb is heard, used to command infantry to get down in order to shield their body against the explosion.

Anagrams

• hiveltää

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *viheltädäk, of onomatopoeic origin. Cognates include Finnish viheltää and Veps vihelta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋiheltæː/, [ˈʋihe̞lʲtæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋiheltæː/, [ˈʋihe̞ld̥æː]
• Rhymes: -iheltæː
• Hyphenation: vi‧hel‧tää

Verb

viheltää

1. (intransitive) to whistle
2. (transitive) to whistle

Conjugation

Conjugation of viheltää (type 3/kyntää, lt-ll gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihellän	en vihellä	1st singular	oon viheltänt, oon viheltänyt	en oo viheltänt, en oo viheltänyt
2nd singular	vihellät	et vihellä	2nd singular	oot viheltänt, oot viheltänyt	et oo viheltänt, et oo viheltänyt
3rd singular	viheltää	ei vihellä	3rd singular	ono viheltänt, ono viheltänyt	ei oo viheltänt, ei oo viheltänyt
1st plural	vihellämmä	emmä vihellä	1st plural	oomma viheltänneet	emmä oo viheltänneet
2nd plural	vihellättä	että vihellä	2nd plural	ootta viheltänneet	että oo viheltänneet
3rd plural	viheltäät1), viheltävät2), vihellettää	evät vihellä, ei vihelletä	3rd plural	ovat viheltänneet	evät oo viheltänneet, ei oo vihelletty
impersonal	vihellettää	ei vihelletä	impersonal	ono vihelletty	ei oo vihelletty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vihelsin	en viheltänt, en viheltänyt	1st singular	olin viheltänt, olin viheltänyt	en olt viheltänt, en olt viheltänyt
2nd singular	vihelsit	et viheltänt, et viheltänyt	2nd singular	olit viheltänt, olit viheltänyt	et olt viheltänt, et olt viheltänyt
3rd singular	vihelsi	ei viheltänt, ei viheltänyt	3rd singular	oli viheltänt, oli viheltänyt	ei olt viheltänt, ei olt viheltänyt
1st plural	vihelsimmä	emmä viheltänneet	1st plural	olimma viheltänneet	emmä olleet viheltänneet
2nd plural	vihelsittä	että viheltänneet	2nd plural	olitta viheltänneet	että olleet viheltänneet
3rd plural	vihelsiit1), vihelsivät2), vihellettii	evät viheltänneet, ei vihelletty	3rd plural	olivat viheltänneet	evät olleet viheltänneet, ei olt vihelletty
impersonal	vihellettii	ei vihelletty	impersonal	oli vihelletty	ei olt vihelletty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	viheltäisin	en viheltäis	1st singular	olisin viheltänt, olisin viheltänyt	en olis viheltänt, en olis viheltänyt
2nd singular	viheltäisit, viheltäist1)	et viheltäis	2nd singular	olisit viheltänt, olisit viheltänyt	et olis viheltänt, et olis viheltänyt
3rd singular	viheltäis	ei viheltäis	3rd singular	olis viheltänt, olis viheltänyt	ei olis viheltänt, ei olis viheltänyt
1st plural	viheltäisimmä	emmä viheltäis	1st plural	olisimma viheltänneet	emmä olis viheltänneet
2nd plural	viheltäisittä	että viheltäis	2nd plural	olisitta viheltänneet	että olis viheltänneet
3rd plural	viheltäisiit1), viheltäisivät2), vihellettäis	evät viheltäis, ei vihellettäis	3rd plural	olisivat viheltänneet	evät olis viheltänneet, ei olis vihelletty
impersonal	vihellettäis	ei vihellettäis	impersonal	olis vihelletty	ei olis vihelletty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vihellä	elä vihellä	2nd singular	oo viheltänt, oo viheltänyt	elä oo viheltänt, elä oo viheltänyt
3rd singular	viheltäkköö	elköö viheltäkö	3rd singular	olkoo viheltänt, olkoo viheltänyt	elköö olko viheltänt, elköö olko viheltänyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	viheltäkkää	elkää viheltäkö	2nd plural	olkaa viheltänneet	elkää olko viheltänneet
3rd plural	viheltäkkööt	elkööt viheltäkö, elköö vihellettäkö	3rd plural	olkoot viheltänneet	elkööt olko viheltänneet, elköö olko vihelletty
impersonal	vihellettäköö	elköö vihellettäkö	impersonal	olkoo vihelletty	elköö olko vihelletty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	viheltänen	en viheltäne
2nd singular	viheltänet	et viheltäne
3rd singular	viheltännöö	ei viheltäne
1st plural	viheltänemmä	emmä viheltäne
2nd plural	viheltänettä	että viheltäne
3rd plural	viheltännööt	evät viheltäne, ei vihellettäne
impersonal	vihellettänöö	ei vihellettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		viheltää	present	viheltävä	vihellettävä
2nd	inessive	viheltäes	past	viheltänt, viheltänyt	vihelletty
	instructive	viheltäen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (viheltäkkää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	viheltämmää
	inessive	viheltämäs
	elative	viheltämäst
	abessive	viheltämätä
4th	nominative	viheltämiin
	partitive	viheltämistä, viheltämist

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 20
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 664