varsinainen

Finnish

Etymology

varsi (“stem, handle”) +‎ -nainen. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1836; originally "permanent" in the folk language.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑrsinɑi̯nen/, [ˈʋɑ̝rs̠iˌnɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑinen
• Hyphenation^(key): var‧si‧nai‧nen

Adjective

varsinainen (not comparable)

1. proper, actual, real, essential (in the very strictest sense of the word; entitled to its name, true)

Declension

Inflection of varsinainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		varsinainen	varsinaiset
genitive		varsinaisen	varsinaisten varsinaisien
partitive		varsinaista	varsinaisia
illative		varsinaiseen	varsinaisiin
		singular	plural
nominative		varsinainen	varsinaiset
accusative	nom.	varsinainen	varsinaiset
	gen.	varsinaisen
genitive		varsinaisen	varsinaisten varsinaisien
partitive		varsinaista	varsinaisia
inessive		varsinaisessa	varsinaisissa
elative		varsinaisesta	varsinaisista
illative		varsinaiseen	varsinaisiin
adessive		varsinaisella	varsinaisilla
ablative		varsinaiselta	varsinaisilta
allative		varsinaiselle	varsinaisille
essive		varsinaisena	varsinaisina
translative		varsinaiseksi	varsinaisiksi
abessive		varsinaisetta	varsinaisitta
instructive		—	varsinaisin
comitative		—	varsinaisine

Possessive forms of varsinainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative varsinaiseni varsinaiseni accusative nom. varsinaiseni varsinaiseni gen. varsinaiseni genitive varsinaiseni varsinaisteni varsinaisieni partitive varsinaistani varsinaisiani inessive varsinaisessani varsinaisissani elative varsinaisestani varsinaisistani illative varsinaiseeni varsinaisiini adessive varsinaisellani varsinaisillani ablative varsinaiseltani varsinaisiltani allative varsinaiselleni varsinaisilleni essive varsinaisenani varsinaisinani translative varsinaisekseni varsinaisikseni abessive varsinaisettani varsinaisittani instructive — — comitative — varsinaisineni second-person singular possessor singular plural nominative varsinaisesi varsinaisesi accusative nom. varsinaisesi varsinaisesi gen. varsinaisesi genitive varsinaisesi varsinaistesi varsinaisiesi partitive varsinaistasi varsinaisiasi inessive varsinaisessasi varsinaisissasi elative varsinaisestasi varsinaisistasi illative varsinaiseesi varsinaisiisi adessive varsinaisellasi varsinaisillasi ablative varsinaiseltasi varsinaisiltasi allative varsinaisellesi varsinaisillesi essive varsinaisenasi varsinaisinasi translative varsinaiseksesi varsinaisiksesi abessive varsinaisettasi varsinaisittasi instructive — — comitative — varsinaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative varsinaisemme varsinaisemme accusative nom. varsinaisemme varsinaisemme gen. varsinaisemme genitive varsinaisemme varsinaistemme varsinaisiemme partitive varsinaistamme varsinaisiamme inessive varsinaisessamme varsinaisissamme elative varsinaisestamme varsinaisistamme illative varsinaiseemme varsinaisiimme adessive varsinaisellamme varsinaisillamme ablative varsinaiseltamme varsinaisiltamme allative varsinaisellemme varsinaisillemme essive varsinaisenamme varsinaisinamme translative varsinaiseksemme varsinaisiksemme abessive varsinaisettamme varsinaisittamme instructive — — comitative — varsinaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative varsinaisenne varsinaisenne accusative nom. varsinaisenne varsinaisenne gen. varsinaisenne genitive varsinaisenne varsinaistenne varsinaisienne partitive varsinaistanne varsinaisianne inessive varsinaisessanne varsinaisissanne elative varsinaisestanne varsinaisistanne illative varsinaiseenne varsinaisiinne adessive varsinaisellanne varsinaisillanne ablative varsinaiseltanne varsinaisiltanne allative varsinaisellenne varsinaisillenne essive varsinaisenanne varsinaisinanne translative varsinaiseksenne varsinaisiksenne abessive varsinaisettanne varsinaisittanne instructive — — comitative — varsinaisinenne third-person possessor singular plural nominative varsinaisensa varsinaisensa accusative nom. varsinaisensa varsinaisensa gen. varsinaisensa genitive varsinaisensa varsinaistensa varsinaisiensa partitive varsinaistaan varsinaistansa varsinaisiaan varsinaisiansa inessive varsinaisessaan varsinaisessansa varsinaisissaan varsinaisissansa elative varsinaisestaan varsinaisestansa varsinaisistaan varsinaisistansa illative varsinaiseensa varsinaisiinsa adessive varsinaisellaan varsinaisellansa varsinaisillaan varsinaisillansa ablative varsinaiseltaan varsinaiseltansa varsinaisiltaan varsinaisiltansa allative varsinaiselleen varsinaisellensa varsinaisilleen varsinaisillensa essive varsinaisenaan varsinaisenansa varsinaisinaan varsinaisinansa translative varsinaisekseen varsinaiseksensa varsinaisikseen varsinaisiksensa abessive varsinaisettaan varsinaisettansa varsinaisittaan varsinaisittansa instructive — — comitative — varsinaisineen varsinaisinensa

Derived terms

• varsinaisesti
• varsinaisuus

 

compounds

• varsinaiskarjala
• Varsinais-Suomi

 

Further reading

• “varsinainen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04