vankkumaton

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkːumɑton/, [ˈʋɑ̝ŋkːuˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): vank‧ku‧ma‧ton

Adjective

vankkumaton (comparative vankkumattomampi, superlative vankkumattomin)

1. staunch, unflinching, steadfast, unwavering

   Synonyms: epäröimätön, horjumaton, itsepintainen, järkähtämätön, periksiantamaton, peräänantamaton

Declension

Inflection of vankkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		vankkumaton	vankkumattomat
genitive		vankkumattoman	vankkumattomien
partitive		vankkumatonta	vankkumattomia
illative		vankkumattomaan	vankkumattomiin
		singular	plural
nominative		vankkumaton	vankkumattomat
accusative	nom.	vankkumaton	vankkumattomat
	gen.	vankkumattoman
genitive		vankkumattoman	vankkumattomien vankkumatonten rare
partitive		vankkumatonta	vankkumattomia
inessive		vankkumattomassa	vankkumattomissa
elative		vankkumattomasta	vankkumattomista
illative		vankkumattomaan	vankkumattomiin
adessive		vankkumattomalla	vankkumattomilla
ablative		vankkumattomalta	vankkumattomilta
allative		vankkumattomalle	vankkumattomille
essive		vankkumattomana	vankkumattomina
translative		vankkumattomaksi	vankkumattomiksi
abessive		vankkumattomatta	vankkumattomitta
instructive		—	vankkumattomin
comitative		—	vankkumattomine

Possessive forms of vankkumaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative vankkumattomani vankkumattomani accusative nom. vankkumattomani vankkumattomani gen. vankkumattomani genitive vankkumattomani vankkumattomieni vankkumatonteni rare partitive vankkumatontani vankkumattomiani inessive vankkumattomassani vankkumattomissani elative vankkumattomastani vankkumattomistani illative vankkumattomaani vankkumattomiini adessive vankkumattomallani vankkumattomillani ablative vankkumattomaltani vankkumattomiltani allative vankkumattomalleni vankkumattomilleni essive vankkumattomanani vankkumattominani translative vankkumattomakseni vankkumattomikseni abessive vankkumattomattani vankkumattomittani instructive — — comitative — vankkumattomineni second-person singular possessor singular plural nominative vankkumattomasi vankkumattomasi accusative nom. vankkumattomasi vankkumattomasi gen. vankkumattomasi genitive vankkumattomasi vankkumattomiesi vankkumatontesi rare partitive vankkumatontasi vankkumattomiasi inessive vankkumattomassasi vankkumattomissasi elative vankkumattomastasi vankkumattomistasi illative vankkumattomaasi vankkumattomiisi adessive vankkumattomallasi vankkumattomillasi ablative vankkumattomaltasi vankkumattomiltasi allative vankkumattomallesi vankkumattomillesi essive vankkumattomanasi vankkumattominasi translative vankkumattomaksesi vankkumattomiksesi abessive vankkumattomattasi vankkumattomittasi instructive — — comitative — vankkumattominesi first-person plural possessor singular plural nominative vankkumattomamme vankkumattomamme accusative nom. vankkumattomamme vankkumattomamme gen. vankkumattomamme genitive vankkumattomamme vankkumattomiemme vankkumatontemme rare partitive vankkumatontamme vankkumattomiamme inessive vankkumattomassamme vankkumattomissamme elative vankkumattomastamme vankkumattomistamme illative vankkumattomaamme vankkumattomiimme adessive vankkumattomallamme vankkumattomillamme ablative vankkumattomaltamme vankkumattomiltamme allative vankkumattomallemme vankkumattomillemme essive vankkumattomanamme vankkumattominamme translative vankkumattomaksemme vankkumattomiksemme abessive vankkumattomattamme vankkumattomittamme instructive — — comitative — vankkumattominemme second-person plural possessor singular plural nominative vankkumattomanne vankkumattomanne accusative nom. vankkumattomanne vankkumattomanne gen. vankkumattomanne genitive vankkumattomanne vankkumattomienne vankkumatontenne rare partitive vankkumatontanne vankkumattomianne inessive vankkumattomassanne vankkumattomissanne elative vankkumattomastanne vankkumattomistanne illative vankkumattomaanne vankkumattomiinne adessive vankkumattomallanne vankkumattomillanne ablative vankkumattomaltanne vankkumattomiltanne allative vankkumattomallenne vankkumattomillenne essive vankkumattomananne vankkumattominanne translative vankkumattomaksenne vankkumattomiksenne abessive vankkumattomattanne vankkumattomittanne instructive — — comitative — vankkumattominenne third-person possessor singular plural nominative vankkumattomansa vankkumattomansa accusative nom. vankkumattomansa vankkumattomansa gen. vankkumattomansa genitive vankkumattomansa vankkumattomiensa vankkumatontensa rare partitive vankkumatontaan vankkumatontansa vankkumattomiaan vankkumattomiansa inessive vankkumattomassaan vankkumattomassansa vankkumattomissaan vankkumattomissansa elative vankkumattomastaan vankkumattomastansa vankkumattomistaan vankkumattomistansa illative vankkumattomaansa vankkumattomiinsa adessive vankkumattomallaan vankkumattomallansa vankkumattomillaan vankkumattomillansa ablative vankkumattomaltaan vankkumattomaltansa vankkumattomiltaan vankkumattomiltansa allative vankkumattomalleen vankkumattomallensa vankkumattomilleen vankkumattomillensa essive vankkumattomanaan vankkumattomanansa vankkumattominaan vankkumattominansa translative vankkumattomakseen vankkumattomaksensa vankkumattomikseen vankkumattomiksensa abessive vankkumattomattaan vankkumattomattansa vankkumattomittaan vankkumattomittansa instructive — — comitative — vankkumattomineen vankkumattominensa

Derived terms

• vankkumattomasti
• vankkumattomuus

Participle

vankkumaton

1. negative participle of vankkua

Further reading

• “vankkumaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04