vankkua

Finnish

Etymology

Swedish vanka +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑŋkːuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋkːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑŋkːuɑ
• Hyphenation^(key): vank‧kua

Verb

vankkua (rare, literary)

1. Synonym of järkkyä.

Conjugation

Inflection of vankkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankun	en vanku	1st sing.	olen vankkunut	en ole vankkunut
2nd sing.		vankut	et vanku	2nd sing.	olet vankkunut	et ole vankkunut
3rd sing.		vankkuu	ei vanku	3rd sing.	on vankkunut	ei ole vankkunut
1st plur.		vankumme	emme vanku	1st plur.	olemme vankkuneet	emme ole vankkuneet
2nd plur.		vankutte	ette vanku	2nd plur.	olette vankkuneet	ette ole vankkuneet
3rd plur.		vankkuvat	eivät vanku	3rd plur.	ovat vankkuneet	eivät ole vankkuneet
passive		vankutaan	ei vankuta	passive	on vankuttu	ei ole vankuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankuin	en vankkunut	1st sing.	olin vankkunut	en ollut vankkunut
2nd sing.		vankuit	et vankkunut	2nd sing.	olit vankkunut	et ollut vankkunut
3rd sing.		vankkui	ei vankkunut	3rd sing.	oli vankkunut	ei ollut vankkunut
1st plur.		vankuimme	emme vankkuneet	1st plur.	olimme vankkuneet	emme olleet vankkuneet
2nd plur.		vankuitte	ette vankkuneet	2nd plur.	olitte vankkuneet	ette olleet vankkuneet
3rd plur.		vankkuivat	eivät vankkuneet	3rd plur.	olivat vankkuneet	eivät olleet vankkuneet
passive		vankuttiin	ei vankuttu	passive	oli vankuttu	ei ollut vankuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankkuisin	en vankkuisi	1st sing.	olisin vankkunut	en olisi vankkunut
2nd sing.		vankkuisit	et vankkuisi	2nd sing.	olisit vankkunut	et olisi vankkunut
3rd sing.		vankkuisi	ei vankkuisi	3rd sing.	olisi vankkunut	ei olisi vankkunut
1st plur.		vankkuisimme	emme vankkuisi	1st plur.	olisimme vankkuneet	emme olisi vankkuneet
2nd plur.		vankkuisitte	ette vankkuisi	2nd plur.	olisitte vankkuneet	ette olisi vankkuneet
3rd plur.		vankkuisivat	eivät vankkuisi	3rd plur.	olisivat vankkuneet	eivät olisi vankkuneet
passive		vankuttaisiin	ei vankuttaisi	passive	olisi vankuttu	ei olisi vankuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vanku	älä vanku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vankkukoon	älköön vankkuko	3rd sing.	olkoon vankkunut	älköön olko vankkunut
1st plur.		vankkukaamme	älkäämme vankkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vankkukaa	älkää vankkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vankkukoot	älkööt vankkuko	3rd plur.	olkoot vankkuneet	älkööt olko vankkuneet
passive		vankuttakoon	älköön vankuttako	passive	olkoon vankuttu	älköön olko vankuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vankkunen	en vankkune	1st sing.	lienen vankkunut	en liene vankkunut
2nd sing.		vankkunet	et vankkune	2nd sing.	lienet vankkunut	et liene vankkunut
3rd sing.		vankkunee	ei vankkune	3rd sing.	lienee vankkunut	ei liene vankkunut
1st plur.		vankkunemme	emme vankkune	1st plur.	lienemme vankkuneet	emme liene vankkuneet
2nd plur.		vankkunette	ette vankkune	2nd plur.	lienette vankkuneet	ette liene vankkuneet
3rd plur.		vankkunevat	eivät vankkune	3rd plur.	lienevät vankkuneet	eivät liene vankkuneet
passive		vankuttaneen	ei vankuttane	passive	lienee vankuttu	ei liene vankuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vankkua		present	vankkuva	vankuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankkuakseni vankkuaksemme 2nd vankkuaksesi vankkuaksenne 3rd vankkuakseen vankkuaksensa		past	vankkunut	vankuttu
2nd	inessive2	vankkuessa	vankuttaessa	agent4	vankkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankkuessani vankkuessamme 2nd vankkuessasi vankkuessanne 3rd vankkuessaan vankkuessansa		negative	vankkumaton
	instructive	vankkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vankkumassa	—
	elative	vankkumasta	—
	illative	vankkumaan	—
	adessive	vankkumalla	—
	abessive	vankkumatta	—
	instructive	vankkuman	vankuttaman
4th3	verbal noun	vankkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vankkumaisillani vankkumaisillamme 2nd vankkumaisillasi vankkumaisillanne 3rd vankkumaisillaan vankkumaisillansa

Derived terms

• vankkumaton
• vankkumatta