toppuutella

Finnish

Etymology

toppuuttaa +‎ -ella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtopːuːtelːɑˣ/, [ˈt̪o̞pːuːˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Hyphenation^(key): top‧puu‧tel‧la

Verb

toppuutella (colloquial)

1. (transitive, usually atelic) to calm (down), to curb, to restrain, to control

Conjugation

Inflection of toppuutella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toppuuttelen	en toppuuttele	1st sing.	olen toppuutellut	en ole toppuutellut
2nd sing.		toppuuttelet	et toppuuttele	2nd sing.	olet toppuutellut	et ole toppuutellut
3rd sing.		toppuuttelee	ei toppuuttele	3rd sing.	on toppuutellut	ei ole toppuutellut
1st plur.		toppuuttelemme	emme toppuuttele	1st plur.	olemme toppuutelleet	emme ole toppuutelleet
2nd plur.		toppuuttelette	ette toppuuttele	2nd plur.	olette toppuutelleet	ette ole toppuutelleet
3rd plur.		toppuuttelevat	eivät toppuuttele	3rd plur.	ovat toppuutelleet	eivät ole toppuutelleet
passive		toppuutellaan	ei toppuutella	passive	on toppuuteltu	ei ole toppuuteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toppuuttelin	en toppuutellut	1st sing.	olin toppuutellut	en ollut toppuutellut
2nd sing.		toppuuttelit	et toppuutellut	2nd sing.	olit toppuutellut	et ollut toppuutellut
3rd sing.		toppuutteli	ei toppuutellut	3rd sing.	oli toppuutellut	ei ollut toppuutellut
1st plur.		toppuuttelimme	emme toppuutelleet	1st plur.	olimme toppuutelleet	emme olleet toppuutelleet
2nd plur.		toppuuttelitte	ette toppuutelleet	2nd plur.	olitte toppuutelleet	ette olleet toppuutelleet
3rd plur.		toppuuttelivat	eivät toppuutelleet	3rd plur.	olivat toppuutelleet	eivät olleet toppuutelleet
passive		toppuuteltiin	ei toppuuteltu	passive	oli toppuuteltu	ei ollut toppuuteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toppuuttelisin	en toppuuttelisi	1st sing.	olisin toppuutellut	en olisi toppuutellut
2nd sing.		toppuuttelisit	et toppuuttelisi	2nd sing.	olisit toppuutellut	et olisi toppuutellut
3rd sing.		toppuuttelisi	ei toppuuttelisi	3rd sing.	olisi toppuutellut	ei olisi toppuutellut
1st plur.		toppuuttelisimme	emme toppuuttelisi	1st plur.	olisimme toppuutelleet	emme olisi toppuutelleet
2nd plur.		toppuuttelisitte	ette toppuuttelisi	2nd plur.	olisitte toppuutelleet	ette olisi toppuutelleet
3rd plur.		toppuuttelisivat	eivät toppuuttelisi	3rd plur.	olisivat toppuutelleet	eivät olisi toppuutelleet
passive		toppuuteltaisiin	ei toppuuteltaisi	passive	olisi toppuuteltu	ei olisi toppuuteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		toppuuttele	älä toppuuttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		toppuutelkoon	älköön toppuutelko	3rd sing.	olkoon toppuutellut	älköön olko toppuutellut
1st plur.		toppuutelkaamme	älkäämme toppuutelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		toppuutelkaa	älkää toppuutelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		toppuutelkoot	älkööt toppuutelko	3rd plur.	olkoot toppuutelleet	älkööt olko toppuutelleet
passive		toppuuteltakoon	älköön toppuuteltako	passive	olkoon toppuuteltu	älköön olko toppuuteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		toppuutellen	en toppuutelle	1st sing.	lienen toppuutellut	en liene toppuutellut
2nd sing.		toppuutellet	et toppuutelle	2nd sing.	lienet toppuutellut	et liene toppuutellut
3rd sing.		toppuutellee	ei toppuutelle	3rd sing.	lienee toppuutellut	ei liene toppuutellut
1st plur.		toppuutellemme	emme toppuutelle	1st plur.	lienemme toppuutelleet	emme liene toppuutelleet
2nd plur.		toppuutellette	ette toppuutelle	2nd plur.	lienette toppuutelleet	ette liene toppuutelleet
3rd plur.		toppuutellevat	eivät toppuutelle	3rd plur.	lienevät toppuutelleet	eivät liene toppuutelleet
passive		toppuuteltaneen	ei toppuuteltane	passive	lienee toppuuteltu	ei liene toppuuteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		toppuutella		present	toppuutteleva	toppuuteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st toppuutellakseni toppuutellaksemme 2nd toppuutellaksesi toppuutellaksenne 3rd toppuutellakseen toppuutellaksensa		past	toppuutellut	toppuuteltu
2nd	inessive2	toppuutellessa	toppuuteltaessa	agent4	toppuuttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st toppuutellessani toppuutellessamme 2nd toppuutellessasi toppuutellessanne 3rd toppuutellessaan toppuutellessansa		negative	toppuuttelematon
	instructive	toppuutellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	toppuuttelemassa	—
	elative	toppuuttelemasta	—
	illative	toppuuttelemaan	—
	adessive	toppuuttelemalla	—
	abessive	toppuuttelematta	—
	instructive	toppuutteleman	toppuuteltaman
4th3	verbal noun	toppuutteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st toppuuttelemaisillani toppuuttelemaisillamme 2nd toppuuttelemaisillasi toppuuttelemaisillanne 3rd toppuuttelemaisillaan toppuuttelemaisillansa

Derived terms

• toppuutteleminen
• toppuuttelu

 

Further reading

• “toppuutella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03