toppuuttelu

Finnish

Etymology

toppuutella +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtopːuːtːelu/, [ˈt̪o̞pːuːt̪̚ˌt̪e̞lu]
• Rhymes: -elu
• Hyphenation^(key): top‧puut‧te‧lu

Noun

toppuuttelu

1. calming down, restraining

Declension

Inflection of toppuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		toppuuttelu	toppuuttelut
genitive		toppuuttelun	toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten
partitive		toppuuttelua	toppuutteluja toppuutteluita
illative		toppuutteluun	toppuutteluihin
		singular	plural
nominative		toppuuttelu	toppuuttelut
accusative	nom.	toppuuttelu	toppuuttelut
	gen.	toppuuttelun
genitive		toppuuttelun	toppuuttelujen toppuutteluiden toppuutteluitten
partitive		toppuuttelua	toppuutteluja toppuutteluita
inessive		toppuuttelussa	toppuutteluissa
elative		toppuuttelusta	toppuutteluista
illative		toppuutteluun	toppuutteluihin
adessive		toppuuttelulla	toppuutteluilla
ablative		toppuuttelulta	toppuutteluilta
allative		toppuuttelulle	toppuutteluille
essive		toppuutteluna	toppuutteluina
translative		toppuutteluksi	toppuutteluiksi
abessive		toppuuttelutta	toppuutteluitta
instructive		—	toppuutteluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of toppuuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative toppuutteluni toppuutteluni accusative nom. toppuutteluni toppuutteluni gen. toppuutteluni genitive toppuutteluni toppuuttelujeni toppuutteluideni toppuutteluitteni partitive toppuutteluani toppuuttelujani toppuutteluitani inessive toppuuttelussani toppuutteluissani elative toppuuttelustani toppuutteluistani illative toppuutteluuni toppuutteluihini adessive toppuuttelullani toppuutteluillani ablative toppuuttelultani toppuutteluiltani allative toppuuttelulleni toppuutteluilleni essive toppuuttelunani toppuutteluinani translative toppuuttelukseni toppuutteluikseni abessive toppuutteluttani toppuutteluittani instructive — — comitative — toppuutteluineni second-person singular possessor singular plural nominative toppuuttelusi toppuuttelusi accusative nom. toppuuttelusi toppuuttelusi gen. toppuuttelusi genitive toppuuttelusi toppuuttelujesi toppuutteluidesi toppuutteluittesi partitive toppuutteluasi toppuuttelujasi toppuutteluitasi inessive toppuuttelussasi toppuutteluissasi elative toppuuttelustasi toppuutteluistasi illative toppuutteluusi toppuutteluihisi adessive toppuuttelullasi toppuutteluillasi ablative toppuuttelultasi toppuutteluiltasi allative toppuuttelullesi toppuutteluillesi essive toppuuttelunasi toppuutteluinasi translative toppuutteluksesi toppuutteluiksesi abessive toppuutteluttasi toppuutteluittasi instructive — — comitative — toppuutteluinesi first-person plural possessor singular plural nominative toppuuttelumme toppuuttelumme accusative nom. toppuuttelumme toppuuttelumme gen. toppuuttelumme genitive toppuuttelumme toppuuttelujemme toppuutteluidemme toppuutteluittemme partitive toppuutteluamme toppuuttelujamme toppuutteluitamme inessive toppuuttelussamme toppuutteluissamme elative toppuuttelustamme toppuutteluistamme illative toppuutteluumme toppuutteluihimme adessive toppuuttelullamme toppuutteluillamme ablative toppuuttelultamme toppuutteluiltamme allative toppuuttelullemme toppuutteluillemme essive toppuuttelunamme toppuutteluinamme translative toppuutteluksemme toppuutteluiksemme abessive toppuutteluttamme toppuutteluittamme instructive — — comitative — toppuutteluinemme second-person plural possessor singular plural nominative toppuuttelunne toppuuttelunne accusative nom. toppuuttelunne toppuuttelunne gen. toppuuttelunne genitive toppuuttelunne toppuuttelujenne toppuutteluidenne toppuutteluittenne partitive toppuutteluanne toppuuttelujanne toppuutteluitanne inessive toppuuttelussanne toppuutteluissanne elative toppuuttelustanne toppuutteluistanne illative toppuutteluunne toppuutteluihinne adessive toppuuttelullanne toppuutteluillanne ablative toppuuttelultanne toppuutteluiltanne allative toppuuttelullenne toppuutteluillenne essive toppuuttelunanne toppuutteluinanne translative toppuutteluksenne toppuutteluiksenne abessive toppuutteluttanne toppuutteluittanne instructive — — comitative — toppuutteluinenne third-person possessor singular plural nominative toppuuttelunsa toppuuttelunsa accusative nom. toppuuttelunsa toppuuttelunsa gen. toppuuttelunsa genitive toppuuttelunsa toppuuttelujensa toppuutteluidensa toppuutteluittensa partitive toppuutteluaan toppuutteluansa toppuuttelujaan toppuutteluitaan toppuuttelujansa toppuutteluitansa inessive toppuuttelussaan toppuuttelussansa toppuutteluissaan toppuutteluissansa elative toppuuttelustaan toppuuttelustansa toppuutteluistaan toppuutteluistansa illative toppuutteluunsa toppuutteluihinsa adessive toppuuttelullaan toppuuttelullansa toppuutteluillaan toppuutteluillansa ablative toppuuttelultaan toppuuttelultansa toppuutteluiltaan toppuutteluiltansa allative toppuuttelulleen toppuuttelullensa toppuutteluilleen toppuutteluillensa essive toppuuttelunaan toppuuttelunansa toppuutteluinaan toppuutteluinansa translative toppuuttelukseen toppuutteluksensa toppuutteluikseen toppuutteluiksensa abessive toppuutteluttaan toppuutteluttansa toppuutteluittaan toppuutteluittansa instructive — — comitative — toppuutteluineen toppuutteluinensa

Further reading

• “toppuuttelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03