toppuutteleminen

Finnish

Etymology

toppuutella +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtopːuːtːeleminen/, [ˈt̪o̞pːuːt̪̚ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): top‧puut‧te‧le‧mi‧nen

Noun

toppuutteleminen

1. verbal noun of toppuutella
   1. (colloquial) calming, calming down, restraining

Declension

Inflection of toppuutteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		toppuutteleminen	toppuuttelemiset
genitive		toppuuttelemisen	toppuuttelemisten toppuuttelemisien
partitive		toppuuttelemista	toppuuttelemisia
illative		toppuuttelemiseen	toppuuttelemisiin
		singular	plural
nominative		toppuutteleminen	toppuuttelemiset
accusative	nom.	toppuutteleminen	toppuuttelemiset
	gen.	toppuuttelemisen
genitive		toppuuttelemisen	toppuuttelemisten toppuuttelemisien
partitive		toppuuttelemista	toppuuttelemisia
inessive		toppuuttelemisessa	toppuuttelemisissa
elative		toppuuttelemisesta	toppuuttelemisista
illative		toppuuttelemiseen	toppuuttelemisiin
adessive		toppuuttelemisella	toppuuttelemisilla
ablative		toppuuttelemiselta	toppuuttelemisilta
allative		toppuuttelemiselle	toppuuttelemisille
essive		toppuuttelemisena	toppuuttelemisina
translative		toppuuttelemiseksi	toppuuttelemisiksi
abessive		toppuuttelemisetta	toppuuttelemisitta
instructive		—	toppuuttelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of toppuutteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative toppuuttelemiseni toppuuttelemiseni accusative nom. toppuuttelemiseni toppuuttelemiseni gen. toppuuttelemiseni genitive toppuuttelemiseni toppuuttelemisteni toppuuttelemisieni partitive toppuuttelemistani toppuuttelemisiani inessive toppuuttelemisessani toppuuttelemisissani elative toppuuttelemisestani toppuuttelemisistani illative toppuuttelemiseeni toppuuttelemisiini adessive toppuuttelemisellani toppuuttelemisillani ablative toppuuttelemiseltani toppuuttelemisiltani allative toppuuttelemiselleni toppuuttelemisilleni essive toppuuttelemisenani toppuuttelemisinani translative toppuuttelemisekseni toppuuttelemisikseni abessive toppuuttelemisettani toppuuttelemisittani instructive — — comitative — toppuuttelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative toppuuttelemisesi toppuuttelemisesi accusative nom. toppuuttelemisesi toppuuttelemisesi gen. toppuuttelemisesi genitive toppuuttelemisesi toppuuttelemistesi toppuuttelemisiesi partitive toppuuttelemistasi toppuuttelemisiasi inessive toppuuttelemisessasi toppuuttelemisissasi elative toppuuttelemisestasi toppuuttelemisistasi illative toppuuttelemiseesi toppuuttelemisiisi adessive toppuuttelemisellasi toppuuttelemisillasi ablative toppuuttelemiseltasi toppuuttelemisiltasi allative toppuuttelemisellesi toppuuttelemisillesi essive toppuuttelemisenasi toppuuttelemisinasi translative toppuuttelemiseksesi toppuuttelemisiksesi abessive toppuuttelemisettasi toppuuttelemisittasi instructive — — comitative — toppuuttelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative toppuuttelemisemme toppuuttelemisemme accusative nom. toppuuttelemisemme toppuuttelemisemme gen. toppuuttelemisemme genitive toppuuttelemisemme toppuuttelemistemme toppuuttelemisiemme partitive toppuuttelemistamme toppuuttelemisiamme inessive toppuuttelemisessamme toppuuttelemisissamme elative toppuuttelemisestamme toppuuttelemisistamme illative toppuuttelemiseemme toppuuttelemisiimme adessive toppuuttelemisellamme toppuuttelemisillamme ablative toppuuttelemiseltamme toppuuttelemisiltamme allative toppuuttelemisellemme toppuuttelemisillemme essive toppuuttelemisenamme toppuuttelemisinamme translative toppuuttelemiseksemme toppuuttelemisiksemme abessive toppuuttelemisettamme toppuuttelemisittamme instructive — — comitative — toppuuttelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative toppuuttelemisenne toppuuttelemisenne accusative nom. toppuuttelemisenne toppuuttelemisenne gen. toppuuttelemisenne genitive toppuuttelemisenne toppuuttelemistenne toppuuttelemisienne partitive toppuuttelemistanne toppuuttelemisianne inessive toppuuttelemisessanne toppuuttelemisissanne elative toppuuttelemisestanne toppuuttelemisistanne illative toppuuttelemiseenne toppuuttelemisiinne adessive toppuuttelemisellanne toppuuttelemisillanne ablative toppuuttelemiseltanne toppuuttelemisiltanne allative toppuuttelemisellenne toppuuttelemisillenne essive toppuuttelemisenanne toppuuttelemisinanne translative toppuuttelemiseksenne toppuuttelemisiksenne abessive toppuuttelemisettanne toppuuttelemisittanne instructive — — comitative — toppuuttelemisinenne third-person possessor singular plural nominative toppuuttelemisensa toppuuttelemisensa accusative nom. toppuuttelemisensa toppuuttelemisensa gen. toppuuttelemisensa genitive toppuuttelemisensa toppuuttelemistensa toppuuttelemisiensa partitive toppuuttelemistaan toppuuttelemistansa toppuuttelemisiaan toppuuttelemisiansa inessive toppuuttelemisessaan toppuuttelemisessansa toppuuttelemisissaan toppuuttelemisissansa elative toppuuttelemisestaan toppuuttelemisestansa toppuuttelemisistaan toppuuttelemisistansa illative toppuuttelemiseensa toppuuttelemisiinsa adessive toppuuttelemisellaan toppuuttelemisellansa toppuuttelemisillaan toppuuttelemisillansa ablative toppuuttelemiseltaan toppuuttelemiseltansa toppuuttelemisiltaan toppuuttelemisiltansa allative toppuuttelemiselleen toppuuttelemisellensa toppuuttelemisilleen toppuuttelemisillensa essive toppuuttelemisenaan toppuuttelemisenansa toppuuttelemisinaan toppuuttelemisinansa translative toppuuttelemisekseen toppuuttelemiseksensa toppuuttelemisikseen toppuuttelemisiksensa abessive toppuuttelemisettaan toppuuttelemisettansa toppuuttelemisittaan toppuuttelemisittansa instructive — — comitative — toppuuttelemisineen toppuuttelemisinensa