tarkata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

tarkkaamassa

—

elative

tarkkaamasta

—

illative

tarkkaamaan

—

adessive

tarkkaamalla

—

abessive

tarkkaamatta

—

instructive

tarkkaaman

tarkattaman

4th³

verbal noun

tarkkaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	tarkkaamaisillani	tarkkaamaisillamme
2nd	tarkkaamaisillasi	tarkkaamaisillanne
3rd	tarkkaamaisillaan tarkkaamaisillansa

Derived terms

Anagrams

karttaa, katraat, kattara, tarakat

Ingrian

Etymology

From tarkka (“precise”) +‎ -ta. Akin to Finnish tarkata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑrkɑtɑ/, [ˈtɑrkət]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑrkɑtɑ/, [ˈtɑrɡ̊ɑd̥ɑ]
Rhymes: -ɑrkɑt, -ɑrkɑtɑ
Hyphenation: tar‧ka‧ta

Verb

tarkata

(transitive) to aim
(transitive) to hit (not miss)
(auxiliary + 1st infinitive) to know the way to
tarkata männä ― to know where to go

tarkata tulla ― to know how to come
(auxiliary + 3rd infinitive in illative) to happen to

Conjugation

Conjugation of tarkata (type 16/maata, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkaan	en tarkkaa	1st singular	oon tarkant, oon tarkannut	en oo tarkant, en oo tarkannut
2nd singular	tarkkaat	et tarkkaa	2nd singular	oot tarkant, oot tarkannut	et oo tarkant, et oo tarkannut
3rd singular	tarkkajaa	ei tarkkaa	3rd singular	ono tarkant, ono tarkannut	ei oo tarkant, ei oo tarkannut
1st plural	tarkkaamma	emmä tarkkaa	1st plural	oomma tarkanneet	emmä oo tarkanneet
2nd plural	tarkkaatta	että tarkkaa	2nd plural	ootta tarkanneet	että oo tarkanneet
3rd plural	tarkkajaat¹⁾, tarkkaavat²⁾, tarkataa	evät tarkkaa, ei tarkata	3rd plural	ovat tarkanneet	evät oo tarkanneet, ei oo tarkattu
impersonal	tarkataa	ei tarkata	impersonal	ono tarkattu	ei oo tarkattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkaisin	en tarkant, en tarkannut	1st singular	olin tarkant, olin tarkannut	en olt tarkant, en olt tarkannut
2nd singular	tarkkaisit, tarkkaist¹⁾	et tarkant, et tarkannut	2nd singular	olit tarkant, olit tarkannut	et olt tarkant, et olt tarkannut
3rd singular	tarkkais	ei tarkant, ei tarkannut	3rd singular	oli tarkant, oli tarkannut	ei olt tarkant, ei olt tarkannut
1st plural	tarkkaisimma	emmä tarkanneet	1st plural	olimma tarkanneet	emmä olleet tarkanneet
2nd plural	tarkkaisitta	että tarkanneet	2nd plural	olitta tarkanneet	että olleet tarkanneet
3rd plural	tarkkaisiit¹⁾, tarkkaisivat²⁾, tarkattii	evät tarkanneet, ei tarkattu	3rd plural	olivat tarkanneet	evät olleet tarkanneet, ei olt tarkattu
impersonal	tarkattii	ei tarkattu	impersonal	oli tarkattu	ei olt tarkattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	tarkkajaisin	en tarkkajais	1st singular	olisin tarkant, olisin tarkannut	en olis tarkant, en olis tarkannut
2nd singular	tarkkajaisit, tarkkajaist¹⁾	et tarkkajais	2nd singular	olisit tarkant, olisit tarkannut	et olis tarkant, et olis tarkannut
3rd singular	tarkkajais	ei tarkkajais	3rd singular	olis tarkant, olis tarkannut	ei olis tarkant, ei olis tarkannut
1st plural	tarkkajaisimma	emmä tarkkajais	1st plural	olisimma tarkanneet	emmä olis tarkanneet
2nd plural	tarkkajaisitta	että tarkkajais	2nd plural	olisitta tarkanneet	että olis tarkanneet
3rd plural	tarkkajaisiit¹⁾, tarkkajaisivat²⁾, tarkattais	evät tarkkajais, ei tarkattais	3rd plural	olisivat tarkanneet	evät olis tarkanneet, ei olis tarkattu
impersonal	tarkattais	ei tarkattais	impersonal	olis tarkattu	ei olis tarkattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	tarkkaa	elä tarkkaa	2nd singular	oo tarkant, oo tarkannut	elä oo tarkant, elä oo tarkannut
3rd singular	tarkatkoo	elköö tarkatko	3rd singular	olkoo tarkant, olkoo tarkannut	elköö olko tarkant, elköö olko tarkannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	tarkatkaa	elkää tarkatko	2nd plural	olkaa tarkanneet	elkää olko tarkanneet
3rd plural	tarkatkoot	elkööt tarkatko, elköö tarkattako	3rd plural	olkoot tarkanneet	elkööt olko tarkanneet, elköö olko tarkattu
impersonal	tarkattakkoo	elköö tarkattako	impersonal	olkoo tarkattu	elköö olko tarkattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	tarkannen	en tarkanne
2nd singular	tarkannet	et tarkanne
3rd singular	tarkannoo	ei tarkanne
1st plural	tarkannemma	emmä tarkanne
2nd plural	tarkannetta	että tarkanne
3rd plural	tarkannoot	evät tarkanne, ei tarkattane
impersonal	tarkattannoo	ei tarkattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		tarkata	present	tarkkaava	tarkattava
2nd	inessive	tarkatees	past	tarkant, tarkannut	tarkattu
2nd	instructive	tarkaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (tarkatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	tarkkaamaa
	inessive	tarkkaamaas
	elative	tarkkaamast
	abessive	tarkkaamata
4th	nominative	tarkkaamiin
	partitive	tarkkaamista, tarkkaamist

Synonyms

(to aim): tarkoittaa
(to happen to): tarkkahua

Derived terms

tarkkahua

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 574

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References