suvata

Ingrian

Etymology

Cognates include Finnish suvaita (“to tolerate”) and Estonian suvada (“to like”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuʋɑtɑ/, [ˈs̠uʋɑt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsuʋɑtɑ/, [ˈʃuʋɑd̥ɑ]
• Rhymes: -uʋɑt, -uʋɑtɑ
• Hyphenation: su‧va‧ta

Verb

suvata

1. (transitive, usually atelic) to love; like

   Miä suvvaan miun mammaa. ― I love my mother.

   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 92:

     Ei suvvaa hää teijen veljää.

     He doesn't like your kind.

2. (transitive, usually atelic) to hug; embrace

   Miša suvais hänen morsiaa. ― Miša hugged his fiancée.

Conjugation

Conjugation of suvata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suvvaan	en suvvaa	1st singular	oon suvant, oon suvannut	en oo suvant, en oo suvannut
2nd singular	suvvaat	et suvvaa	2nd singular	oot suvant, oot suvannut	et oo suvant, et oo suvannut
3rd singular	suvajaa	ei suvvaa	3rd singular	ono suvant, ono suvannut	ei oo suvant, ei oo suvannut
1st plural	suvvaamma	emmä suvvaa	1st plural	oomma suvanneet	emmä oo suvanneet
2nd plural	suvvaatta	että suvvaa	2nd plural	ootta suvanneet	että oo suvanneet
3rd plural	suvajaat1), suvvaavat2), suvataa	evät suvvaa, ei suvata	3rd plural	ovat suvanneet	evät oo suvanneet, ei oo suvattu
impersonal	suvataa	ei suvata	impersonal	ono suvattu	ei oo suvattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suvaisin	en suvant, en suvannut	1st singular	olin suvant, olin suvannut	en olt suvant, en olt suvannut
2nd singular	suvaisit, suvvaist1)	et suvant, et suvannut	2nd singular	olit suvant, olit suvannut	et olt suvant, et olt suvannut
3rd singular	suvais	ei suvant, ei suvannut	3rd singular	oli suvant, oli suvannut	ei olt suvant, ei olt suvannut
1st plural	suvaisimma	emmä suvanneet	1st plural	olimma suvanneet	emmä olleet suvanneet
2nd plural	suvaisitta	että suvanneet	2nd plural	olitta suvanneet	että olleet suvanneet
3rd plural	suvaisiit1), suvaisivat2), suvattii	evät suvanneet, ei suvattu	3rd plural	olivat suvanneet	evät olleet suvanneet, ei olt suvattu
impersonal	suvattii	ei suvattu	impersonal	oli suvattu	ei olt suvattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suvajaisin	en suvajais	1st singular	olisin suvant, olisin suvannut	en olis suvant, en olis suvannut
2nd singular	suvajaisit, suvajaist1)	et suvajais	2nd singular	olisit suvant, olisit suvannut	et olis suvant, et olis suvannut
3rd singular	suvajais	ei suvajais	3rd singular	olis suvant, olis suvannut	ei olis suvant, ei olis suvannut
1st plural	suvajaisimma	emmä suvajais	1st plural	olisimma suvanneet	emmä olis suvanneet
2nd plural	suvajaisitta	että suvajais	2nd plural	olisitta suvanneet	että olis suvanneet
3rd plural	suvajaisiit1), suvajaisivat2), suvattais	evät suvajais, ei suvattais	3rd plural	olisivat suvanneet	evät olis suvanneet, ei olis suvattu
impersonal	suvattais	ei suvattais	impersonal	olis suvattu	ei olis suvattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	suvvaa	elä suvvaa	2nd singular	oo suvant, oo suvannut	elä oo suvant, elä oo suvannut
3rd singular	suvatkoo	elköö suvatko	3rd singular	olkoo suvant, olkoo suvannut	elköö olko suvant, elköö olko suvannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	suvatkaa	elkää suvatko	2nd plural	olkaa suvanneet	elkää olko suvanneet
3rd plural	suvatkoot	elkööt suvatko, elköö suvattako	3rd plural	olkoot suvanneet	elkööt olko suvanneet, elköö olko suvattu
impersonal	suvattakkoo	elköö suvattako	impersonal	olkoo suvattu	elköö olko suvattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	suvannen	en suvanne
2nd singular	suvannet	et suvanne
3rd singular	suvannoo	ei suvanne
1st plural	suvannemma	emmä suvanne
2nd plural	suvannetta	että suvanne
3rd plural	suvannoot	evät suvanne, ei suvattane
impersonal	suvattannoo	ei suvattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		suvata	present	suvvaava	suvattava
2nd	inessive	suvatees	past	suvant, suvannut	suvattu
	instructive	suvaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (suvatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	suvvaamaa
	inessive	suvvaamaas
	elative	suvvaamast
	abessive	suvvaamata
4th	nominative	suvvaamiin
	partitive	suvvaamista, suvvaamist

Synonyms

• (to love): (rare) armastaa, (obsolete) rakastaa

Derived terms

• suvattava
• suvvaamiin

 

Descendants

• →? Votic: suvatõ

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 552
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[1], →ISBN, page 75