soeta

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

sokenemassa

—

elative

sokenemasta

—

illative

sokenemaan

—

adessive

sokenemalla

—

abessive

sokenematta

—

instructive

sokeneman

soettaman

4th³

verbal noun

sokeneminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	sokenemaisillani	sokenemaisillamme
2nd	sokenemaisillasi	sokenemaisillanne
3rd	sokenemaisillaan sokenemaisillansa

Anagrams

seota

Ingrian

Etymology

From sokkia (“blind”) +‎ -eta. Akin to Finnish soeta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsoetɑ/, [ˈs̠o̞e̞t]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsoetɑ/, [ˈʃo̞e̞d̥ɑ]
Rhymes: -oet, -oetɑ
Hyphenation: so‧e‧ta

Verb

soeta

(intransitive) to go blind

Conjugation

Conjugation of soeta (type 15/valeta, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sokenen	en sokene	1st singular	oon soent, oon soennut	en oo soent, en oo soennut
2nd singular	sokenet	et sokene	2nd singular	oot soent, oot soennut	et oo soent, et oo soennut
3rd singular	sokenoo	ei sokene	3rd singular	ono soent, ono soennut	ei oo soent, ei oo soennut
1st plural	sokenemma	emmä sokene	1st plural	oomma soenneet	emmä oo soenneet
2nd plural	sokenetta	että sokene	2nd plural	ootta soenneet	että oo soenneet
3rd plural	sokenoot¹⁾, sokenevat²⁾, soetaa	evät sokene, ei soeta	3rd plural	ovat soenneet	evät oo soenneet, ei oo soettu
impersonal	soetaa	ei soeta	impersonal	ono soettu	ei oo soettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sokenin	en soent, en soennut	1st singular	olin soent, olin soennut	en olt soent, en olt soennut
2nd singular	sokenit	et soent, et soennut	2nd singular	olit soent, olit soennut	et olt soent, et olt soennut
3rd singular	sokeni	ei soent, ei soennut	3rd singular	oli soent, oli soennut	ei olt soent, ei olt soennut
1st plural	sokenimma	emmä soenneet	1st plural	olimma soenneet	emmä olleet soenneet
2nd plural	sokenitta	että soenneet	2nd plural	olitta soenneet	että olleet soenneet
3rd plural	sokeniit¹⁾, sokenivat²⁾, soettii	evät soenneet, ei soettu	3rd plural	olivat soenneet	evät olleet soenneet, ei olt soettu
impersonal	soettii	ei soettu	impersonal	oli soettu	ei olt soettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sokenisin	en sokenis	1st singular	olisin soent, olisin soennut	en olis soent, en olis soennut
2nd singular	sokenisit, sokeniist¹⁾	et sokenis	2nd singular	olisit soent, olisit soennut	et olis soent, et olis soennut
3rd singular	sokenis	ei sokenis	3rd singular	olis soent, olis soennut	ei olis soent, ei olis soennut
1st plural	sokenisimma	emmä sokenis	1st plural	olisimma soenneet	emmä olis soenneet
2nd plural	sokenisitta	että sokenis	2nd plural	olisitta soenneet	että olis soenneet
3rd plural	sokenisiit¹⁾, sokenisivat²⁾, soettais	evät sokenis, ei soettais	3rd plural	olisivat soenneet	evät olis soenneet, ei olis soettu
impersonal	soettais	ei soettais	impersonal	olis soettu	ei olis soettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	sokene	elä sokene	2nd singular	oo soent, oo soennut	elä oo soent, elä oo soennut
3rd singular	soetkoo	elköö soetko	3rd singular	olkoo soent, olkoo soennut	elköö olko soent, elköö olko soennut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	soetkaa	elkää soetko	2nd plural	olkaa soenneet	elkää olko soenneet
3rd plural	soetkoot	elkööt soetko, elköö soettako	3rd plural	olkoot soenneet	elkööt olko soenneet, elköö olko soettu
impersonal	soettakkoo	elköö soettako	impersonal	olkoo soettu	elköö olko soettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	soenen	en soene
2nd singular	soenet	et soene
3rd singular	soenoo	ei soene
1st plural	soenemma	emmä soene
2nd plural	soenetta	että soene
3rd plural	soenoot	evät soene, ei soettane
impersonal	soettannoo	ei soettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		soeta	present	sokeneva	soettava
2nd	inessive	soetees	past	soent, soennut	soettu
2nd	instructive	soeten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (soetkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	sokenommaa
	inessive	sokenomas
	elative	sokenomast
	abessive	sokenomata
4th	nominative	sokenomiin
	partitive	sokenomista, sokenomist

Synonyms

sokahua

Derived terms

soettaa

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 535

Estonian

Noun

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Synonyms

Derived terms

References