norkoilla

Finnish

Etymology

norko- +‎ -illa, from dialectal norkoa (“to loiter, hang around; beg”), probably from the same root as norkko (see it for more).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈnorkoi̯lːɑˣ/, [ˈno̞rko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -orkoilːɑ
• Hyphenation^(key): nor‧koil‧la

Verb

norkoilla (colloquial, intransitive)

1. to loiter, linger
2. to hang around

   Jos jää norkoilemaan esityksen jälkeen, voi nähdä esiintyjät.

   If you hang around after the show, you can meet the cast.

Conjugation

Inflection of norkoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		norkoilen	en norkoile	1st sing.	olen norkoillut	en ole norkoillut
2nd sing.		norkoilet	et norkoile	2nd sing.	olet norkoillut	et ole norkoillut
3rd sing.		norkoilee	ei norkoile	3rd sing.	on norkoillut	ei ole norkoillut
1st plur.		norkoilemme	emme norkoile	1st plur.	olemme norkoilleet	emme ole norkoilleet
2nd plur.		norkoilette	ette norkoile	2nd plur.	olette norkoilleet	ette ole norkoilleet
3rd plur.		norkoilevat	eivät norkoile	3rd plur.	ovat norkoilleet	eivät ole norkoilleet
passive		norkoillaan	ei norkoilla	passive	on norkoiltu	ei ole norkoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		norkoilin	en norkoillut	1st sing.	olin norkoillut	en ollut norkoillut
2nd sing.		norkoilit	et norkoillut	2nd sing.	olit norkoillut	et ollut norkoillut
3rd sing.		norkoili	ei norkoillut	3rd sing.	oli norkoillut	ei ollut norkoillut
1st plur.		norkoilimme	emme norkoilleet	1st plur.	olimme norkoilleet	emme olleet norkoilleet
2nd plur.		norkoilitte	ette norkoilleet	2nd plur.	olitte norkoilleet	ette olleet norkoilleet
3rd plur.		norkoilivat	eivät norkoilleet	3rd plur.	olivat norkoilleet	eivät olleet norkoilleet
passive		norkoiltiin	ei norkoiltu	passive	oli norkoiltu	ei ollut norkoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		norkoilisin	en norkoilisi	1st sing.	olisin norkoillut	en olisi norkoillut
2nd sing.		norkoilisit	et norkoilisi	2nd sing.	olisit norkoillut	et olisi norkoillut
3rd sing.		norkoilisi	ei norkoilisi	3rd sing.	olisi norkoillut	ei olisi norkoillut
1st plur.		norkoilisimme	emme norkoilisi	1st plur.	olisimme norkoilleet	emme olisi norkoilleet
2nd plur.		norkoilisitte	ette norkoilisi	2nd plur.	olisitte norkoilleet	ette olisi norkoilleet
3rd plur.		norkoilisivat	eivät norkoilisi	3rd plur.	olisivat norkoilleet	eivät olisi norkoilleet
passive		norkoiltaisiin	ei norkoiltaisi	passive	olisi norkoiltu	ei olisi norkoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		norkoile	älä norkoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		norkoilkoon	älköön norkoilko	3rd sing.	olkoon norkoillut	älköön olko norkoillut
1st plur.		norkoilkaamme	älkäämme norkoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		norkoilkaa	älkää norkoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		norkoilkoot	älkööt norkoilko	3rd plur.	olkoot norkoilleet	älkööt olko norkoilleet
passive		norkoiltakoon	älköön norkoiltako	passive	olkoon norkoiltu	älköön olko norkoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		norkoillen	en norkoille	1st sing.	lienen norkoillut	en liene norkoillut
2nd sing.		norkoillet	et norkoille	2nd sing.	lienet norkoillut	et liene norkoillut
3rd sing.		norkoillee	ei norkoille	3rd sing.	lienee norkoillut	ei liene norkoillut
1st plur.		norkoillemme	emme norkoille	1st plur.	lienemme norkoilleet	emme liene norkoilleet
2nd plur.		norkoillette	ette norkoille	2nd plur.	lienette norkoilleet	ette liene norkoilleet
3rd plur.		norkoillevat	eivät norkoille	3rd plur.	lienevät norkoilleet	eivät liene norkoilleet
passive		norkoiltaneen	ei norkoiltane	passive	lienee norkoiltu	ei liene norkoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		norkoilla		present	norkoileva	norkoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st norkoillakseni norkoillaksemme 2nd norkoillaksesi norkoillaksenne 3rd norkoillakseen norkoillaksensa		past	norkoillut	norkoiltu
2nd	inessive2	norkoillessa	norkoiltaessa	agent4	norkoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st norkoillessani norkoillessamme 2nd norkoillessasi norkoillessanne 3rd norkoillessaan norkoillessansa		negative	norkoilematon
	instructive	norkoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	norkoilemassa	—
	elative	norkoilemasta	—
	illative	norkoilemaan	—
	adessive	norkoilemalla	—
	abessive	norkoilematta	—
	instructive	norkoileman	norkoiltaman
4th3	verbal noun	norkoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st norkoilemaisillani norkoilemaisillamme 2nd norkoilemaisillasi norkoilemaisillanne 3rd norkoilemaisillaan norkoilemaisillansa

Derived terms

• norkoilija
• norkoilu

 

Further reading

• “norkoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03