norkko

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

The sense "catkin" is through the development "to flow, drip" → "(tapered) tip" → "catkin";[1] the word is derived from Proto-Finnic *norkudak (to flow, drip) (compare Estonian nõrguma, Karelian norkkuo, Veps norkaita).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnorkːo/, [ˈno̞rkːo̞]
  • Rhymes: -orkːo
  • Syllabification(key): nork‧ko

Noun

[edit]

norkko

  1. (botany) catkin

Declension

[edit]
Inflection of norkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative norkko norkot
genitive norkon norkkojen
partitive norkkoa norkkoja
illative norkkoon norkkoihin
singular plural
nominative norkko norkot
accusative nom. norkko norkot
gen. norkon
genitive norkon norkkojen
partitive norkkoa norkkoja
inessive norkossa norkoissa
elative norkosta norkoista
illative norkkoon norkkoihin
adessive norkolla norkoilla
ablative norkolta norkoilta
allative norkolle norkoille
essive norkkona norkkoina
translative norkoksi norkoiksi
abessive norkotta norkoitta
instructive norkoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of norkko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative norkkoni norkkoni
accusative nom. norkkoni norkkoni
gen. norkkoni
genitive norkkoni norkkojeni
partitive norkkoani norkkojani
inessive norkossani norkoissani
elative norkostani norkoistani
illative norkkooni norkkoihini
adessive norkollani norkoillani
ablative norkoltani norkoiltani
allative norkolleni norkoilleni
essive norkkonani norkkoinani
translative norkokseni norkoikseni
abessive norkottani norkoittani
instructive
comitative norkkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative norkkosi norkkosi
accusative nom. norkkosi norkkosi
gen. norkkosi
genitive norkkosi norkkojesi
partitive norkkoasi norkkojasi
inessive norkossasi norkoissasi
elative norkostasi norkoistasi
illative norkkoosi norkkoihisi
adessive norkollasi norkoillasi
ablative norkoltasi norkoiltasi
allative norkollesi norkoillesi
essive norkkonasi norkkoinasi
translative norkoksesi norkoiksesi
abessive norkottasi norkoittasi
instructive
comitative norkkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative norkkomme norkkomme
accusative nom. norkkomme norkkomme
gen. norkkomme
genitive norkkomme norkkojemme
partitive norkkoamme norkkojamme
inessive norkossamme norkoissamme
elative norkostamme norkoistamme
illative norkkoomme norkkoihimme
adessive norkollamme norkoillamme
ablative norkoltamme norkoiltamme
allative norkollemme norkoillemme
essive norkkonamme norkkoinamme
translative norkoksemme norkoiksemme
abessive norkottamme norkoittamme
instructive
comitative norkkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative norkkonne norkkonne
accusative nom. norkkonne norkkonne
gen. norkkonne
genitive norkkonne norkkojenne
partitive norkkoanne norkkojanne
inessive norkossanne norkoissanne
elative norkostanne norkoistanne
illative norkkoonne norkkoihinne
adessive norkollanne norkoillanne
ablative norkoltanne norkoiltanne
allative norkollenne norkoillenne
essive norkkonanne norkkoinanne
translative norkoksenne norkoiksenne
abessive norkottanne norkoittanne
instructive
comitative norkkoinenne

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]