Jump to content

norkoilija

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

norkoilla +‎ -ja

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnorkoi̯lijɑ/, [ˈno̞rko̞i̯ˌlijɑ̝]
  • Rhymes: -ijɑ
  • Hyphenation(key): nor‧koi‧li‧ja

Noun

[edit]

norkoilija

  1. loiterer
  2. agent noun of norkoilla

Declension

[edit]
Inflection of norkoilija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative norkoilija norkoilijat
genitive norkoilijan norkoilijoiden
norkoilijoitten
partitive norkoilijaa norkoilijoita
illative norkoilijaan norkoilijoihin
singular plural
nominative norkoilija norkoilijat
accusative nom. norkoilija norkoilijat
gen. norkoilijan
genitive norkoilijan norkoilijoiden
norkoilijoitten
norkoilijain rare
partitive norkoilijaa norkoilijoita
inessive norkoilijassa norkoilijoissa
elative norkoilijasta norkoilijoista
illative norkoilijaan norkoilijoihin
adessive norkoilijalla norkoilijoilla
ablative norkoilijalta norkoilijoilta
allative norkoilijalle norkoilijoille
essive norkoilijana norkoilijoina
translative norkoilijaksi norkoilijoiksi
abessive norkoilijatta norkoilijoitta
instructive norkoilijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of norkoilija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Further reading

[edit]