loppua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak. Equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua or (dialectal) loppea (“to finish”) +‎ -ua.

Pronunciation

IPA^(key): /ˈlopːuɑˣ/, [ˈlo̞pːuɑ̝(ʔ)]
Rhymes: -opːuɑ
Hyphenation^(key): lop‧pua

Verb

loppua

(intransitive) to (come to an) end, finish, get over, stop, cease
Synonyms: lakata, päättyä, herjetä
(intransitive) to run out (be consumed in its entirety so that nothing remains)
Aika loppuu.
Time is running out.

Conjugation

Inflection of loppua (Kotus type 52*B/sanoa, pp-p gradation)

indicative mood

present tense

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

lopun

en lopu

1st sing.

olen loppunut

en ole loppunut

2nd sing.

loput

et lopu

2nd sing.

olet loppunut

et ole loppunut

3rd sing.

loppuu

ei lopu

3rd sing.

on loppunut

ei ole loppunut

1st plur.

lopumme

emme lopu

1st plur.

olemme loppuneet

emme ole loppuneet

2nd plur.

loputte

ette lopu

2nd plur.

olette loppuneet

ette ole loppuneet

3rd plur.

loppuvat

eivät lopu

3rd plur.

ovat loppuneet

eivät ole loppuneet

passive

loputaan

ei loputa

passive

on loputtu

ei ole loputtu

past tense

pluperfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

lopuin

en loppunut

1st sing.

olin loppunut

en ollut loppunut

2nd sing.

lopuit

et loppunut

2nd sing.

olit loppunut

et ollut loppunut

3rd sing.

loppui

ei loppunut

3rd sing.

oli loppunut

ei ollut loppunut

1st plur.

lopuimme

emme loppuneet

1st plur.

olimme loppuneet

emme olleet loppuneet

2nd plur.

lopuitte

ette loppuneet

2nd plur.

olitte loppuneet

ette olleet loppuneet

3rd plur.

loppuivat

eivät loppuneet

3rd plur.

olivat loppuneet

eivät olleet loppuneet

passive

loputtiin

ei loputtu

passive

oli loputtu

ei ollut loputtu

conditional mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

loppuisin

en loppuisi

1st sing.

olisin loppunut

en olisi loppunut

2nd sing.

loppuisit

et loppuisi

2nd sing.

olisit loppunut

et olisi loppunut

3rd sing.

loppuisi

ei loppuisi

3rd sing.

olisi loppunut

ei olisi loppunut

1st plur.

loppuisimme

emme loppuisi

1st plur.

olisimme loppuneet

emme olisi loppuneet

2nd plur.

loppuisitte

ette loppuisi

2nd plur.

olisitte loppuneet

ette olisi loppuneet

3rd plur.

loppuisivat

eivät loppuisi

3rd plur.

olisivat loppuneet

eivät olisi loppuneet

passive

loputtaisiin

ei loputtaisi

passive

olisi loputtu

ei olisi loputtu

imperative mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

—

1st sing.

—

2nd sing.

lopu

älä lopu

2nd sing.

—

3rd sing.

loppukoon

älköön loppuko

3rd sing.

olkoon loppunut

älköön olko loppunut

1st plur.

loppukaamme

älkäämme loppuko

1st plur.

—

2nd plur.

loppukaa

älkää loppuko

2nd plur.

—

3rd plur.

loppukoot

älkööt loppuko

3rd plur.

olkoot loppuneet

älkööt olko loppuneet

passive

loputtakoon

älköön loputtako

passive

olkoon loputtu

älköön olko loputtu

potential mood

present

perfect

person

positive

negative

person

positive

negative

1st sing.

loppunen

en loppune

1st sing.

lienen loppunut

en liene loppunut

2nd sing.

loppunet

et loppune

2nd sing.

lienet loppunut

et liene loppunut

3rd sing.

loppunee

ei loppune

3rd sing.

lienee loppunut

ei liene loppunut

1st plur.

loppunemme

emme loppune

1st plur.

lienemme loppuneet

emme liene loppuneet

2nd plur.

loppunette

ette loppune

2nd plur.

lienette loppuneet

ette liene loppuneet

3rd plur.

loppunevat

eivät loppune

3rd plur.

lienevät loppuneet

eivät liene loppuneet

passive

loputtaneen

ei loputtane

passive

lienee loputtu

ei liene loputtu

Nominal forms

infinitives

participles

active

passive

active

passive

1st

loppua

present

loppuva

loputtava

long 1st¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	loppuakseni	loppuaksemme
2nd	loppuaksesi	loppuaksenne
3rd	loppuakseen loppuaksensa

past

loppunut

loputtu

2nd

inessive²

loppuessa

loputtaessa

agent⁴

loppuma

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	loppuessani	loppuessamme
2nd	loppuessasi	loppuessanne
3rd	loppuessaan loppuessansa

negative

loppumaton

instructive

loppuen

—

¹⁾ Used only with a possessive suffix.

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

loppumassa

—

elative

loppumasta

—

illative

loppumaan

—

adessive

loppumalla

—

abessive

loppumatta

—

instructive

loppuman

loputtaman

4th³

verbal noun

loppuminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	loppumaisillani	loppumaisillamme
2nd	loppumaisillasi	loppumaisillanne
3rd	loppumaisillaan loppumaisillansa

Derived terms

Related terms

nouns: loppu
verbs: lopahtaa, lopettaa

Etymology 2

Pronunciation

IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈlo̞pːuɑ̝]
Rhymes: -opːuɑ
Hyphenation^(key): lop‧pua

Noun

loppua

partitive singular of loppu

Anagrams

popula

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak, equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua. Cognates include Finnish loppua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
Hyphenation: lop‧pu‧a

Verb

loppua

(intransitive) to end
- 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:
  Äänt möötä hyvin saat tolkku kual loppuu meeli.
  Based on the sound you have a good understanding where a thought ends.
(intransitive, + illative) to end (in)
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:
  Kumpa loppuu konsonanttaa.
  Which ends in a consonant.

Conjugation

Conjugation of loppua (type 1/ampua, pp-p gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopun	en lopu	1st singular	oon loppunt, oon loppunut	en oo loppunt, en oo loppunut
2nd singular	loput	et lopu	2nd singular	oot loppunt, oot loppunut	et oo loppunt, et oo loppunut
3rd singular	loppuu	ei lopu	3rd singular	ono loppunt, ono loppunut	ei oo loppunt, ei oo loppunut
1st plural	lopumma	emmä lopu	1st plural	oomma loppuneet	emmä oo loppuneet
2nd plural	loputta	että lopu	2nd plural	ootta loppuneet	että oo loppuneet
3rd plural	loppuut¹⁾, loppuvat²⁾, loputaa	evät lopu, ei loputa	3rd plural	ovat loppuneet	evät oo loppuneet, ei oo loputtu
impersonal	loputaa	ei loputa	impersonal	ono loputtu	ei oo loputtu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopuin	en loppunt, en loppunut	1st singular	olin loppunt, olin loppunut	en olt loppunt, en olt loppunut
2nd singular	lopuit	et loppunt, et loppunut	2nd singular	olit loppunt, olit loppunut	et olt loppunt, et olt loppunut
3rd singular	loppui	ei loppunt, ei loppunut	3rd singular	oli loppunt, oli loppunut	ei olt loppunt, ei olt loppunut
1st plural	lopuimma	emmä loppuneet	1st plural	olimma loppuneet	emmä olleet loppuneet
2nd plural	lopuitta	että loppuneet	2nd plural	olitta loppuneet	että olleet loppuneet
3rd plural	loppuit¹⁾, loppuivat²⁾, loputtii	evät loppuneet, ei loputtu	3rd plural	olivat loppuneet	evät olleet loppuneet, ei olt loputtu
impersonal	loputtii	ei loputtu	impersonal	oli loputtu	ei olt loputtu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	loppuisin	en loppuis	1st singular	olisin loppunt, olisin loppunut	en olis loppunt, en olis loppunut
2nd singular	loppuisit, loppuist¹⁾	et loppuis	2nd singular	olisit loppunt, olisit loppunut	et olis loppunt, et olis loppunut
3rd singular	loppuis	ei loppuis	3rd singular	olis loppunt, olis loppunut	ei olis loppunt, ei olis loppunut
1st plural	loppuisimma	emmä loppuis	1st plural	olisimma loppuneet	emmä olis loppuneet
2nd plural	loppuisitta	että loppuis	2nd plural	olisitta loppuneet	että olis loppuneet
3rd plural	loppuisiit¹⁾, loppuisivat²⁾, loputtais	evät loppuis, ei loputtais	3rd plural	olisivat loppuneet	evät olis loppuneet, ei olis loputtu
impersonal	loputtais	ei loputtais	impersonal	olis loputtu	ei olis loputtu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	lopu	elä lopu	2nd singular	oo loppunt, oo loppunut	elä oo loppunt, elä oo loppunut
3rd singular	loppukoo	elköö loppuko	3rd singular	olkoo loppunt, olkoo loppunut	elköö olko loppunt, elköö olko loppunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	loppukaa	elkää loppuko	2nd plural	olkaa loppuneet	elkää olko loppuneet
3rd plural	loppukoot	elkööt loppuko, elköö loputtako	3rd plural	olkoot loppuneet	elkööt olko loppuneet, elköö olko loputtu
impersonal	loputtakkoo	elköö loputtako	impersonal	olkoo loputtu	elköö olko loputtu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	loppunen	en loppune
2nd singular	loppunet	et loppune
3rd singular	loppunoo	ei loppune
1st plural	loppunemma	emmä loppune
2nd plural	loppunetta	että loppune
3rd plural	loppunoot	evät loppune, ei loputtane
impersonal	loputtannoo	ei loputtane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		loppua	present	loppuva	loputtava
2nd	inessive	loppujees	past	loppunt, loppunut	loputtu
2nd	instructive	loppuen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (loppukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	loppumaa
	inessive	loppumaas
	elative	loppumast
	abessive	loppumata
4th	nominative	loppumiin
	partitive	loppumista, loppumist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
Hyphenation: lop‧pu‧a

Noun

loppua

partitive singular of loppu

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 274

Votic

Pronunciation

(Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈlopːuɑ̯/, [ˈɫopːuɑ̯]
Rhymes: -opːuɑ̯
Hyphenation: lop‧pua

Verb

loppua

Alternative form of lõppua

Inflection

Conjugation of loppua (type II-2/alkua, pp-p gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopun	en lopu	1st singular	õõn loppunnu	en õõ loppunnu
2nd singular	lopud	ed lopu	2nd singular	õõd loppunnu	ed õõ loppunnu
3rd singular	lopub	eb lopu	3rd singular	on loppunnu	eb õõ loppunnu
1st plural	lopummõ	emmä lopu	1st plural	õõmmõ loppunnu	emmä õõ loppunnu
2nd plural	loputtõ	että lopu	2nd plural	õõttõ loppunnu	että õõ loppunnu
3rd plural	loputa	eväd lopu	3rd plural	õlla loputu	eväd õõ loputu
impersonal	loputa	eväd lopu	impersonal	õlla loputu	eväd õõ loputu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopuzin	en loppunnu	1st singular	õlin loppunnu	—
2nd singular	lopuzid	ed loppunnu	2nd singular	õlid loppunnu	—
3rd singular	loppu	eb loppunnu	3rd singular	õli loppunnu	—
1st plural	lopuzimmõ	emmä loppunnu	1st plural	õlimmõ loppunnu	—
2nd plural	lopuzittõ	että loppunnu	2nd plural	õlittõ loppunnu	—
3rd plural	loputi	eväd loputu	3rd plural	õlti loputu	—
impersonal	loputi	eväd loputu	impersonal	õlti loputu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	loppuizin	en loppuizʹ	1st singular	õllõizin loppunnu	en õllõizʹ loppunnu
2nd singular	loppuizid	ed loppuizʹ	2nd singular	õllõizid loppunnu	ed õllõizʹ loppunnu
3rd singular	loppuizʹ	eb loppuizʹ	3rd singular	õllõizʹ loppunnu	eb õllõizʹ loppunnu
1st plural	loppuizimmõ	emmä loppuizʹ	1st plural	õllõizimmõ loppunnu	emmä õllõizʹ loppunnu
2nd plural	loppuizittõ	että loppuizʹ	2nd plural	õllõizittõ loppunnu	että õllõizʹ loppunnu
3rd plural	loputaizʹ	eväd loputaizʹ	3rd plural	õltaizʹ loputu	eväd õltaizʹ loputu
impersonal	loputaizʹ	eväd loputaizʹ	impersonal	õltaizʹ loputu	eväd õltaizʹ loputu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	lopu	elä lopu
3rd singular	loppugo¹⁾	elko loppugo¹⁾
1st plural	—	—
2nd plural	loppuga	elka loppuga
3rd plural	loppugod¹⁾	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		loppua	present	loppujõ²⁾	—
2nd	illative	loppuma	past	loppunnu	loputu
	inessive	loppumõz	¹⁾ using la is more common ²⁾ also used as the agent noun
	elative	loppumõssõ
	abessive	loppumõttõ

References

Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “loppua”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn

loppua

Finnish

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

Derived terms

Related terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

Pronunciation

Verb

Conjugation

See also

Etymology 2

Pronunciation

Noun

References

Votic

Pronunciation

Verb

Inflection

References