loppuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuminen/, [ˈlo̞pːuˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): lop‧pu‧mi‧nen

Noun

[edit]

loppuminen

  1. verbal noun of loppua
    1. ending

Declension

[edit]
Inflection of loppuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative loppuminen loppumiset
genitive loppumisen loppumisten
loppumisien
partitive loppumista loppumisia
illative loppumiseen loppumisiin
singular plural
nominative loppuminen loppumiset
accusative nom. loppuminen loppumiset
gen. loppumisen
genitive loppumisen loppumisten
loppumisien
partitive loppumista loppumisia
inessive loppumisessa loppumisissa
elative loppumisesta loppumisista
illative loppumiseen loppumisiin
adessive loppumisella loppumisilla
ablative loppumiselta loppumisilta
allative loppumiselle loppumisille
essive loppumisena loppumisina
translative loppumiseksi loppumisiksi
abessive loppumisetta loppumisitta
instructive loppumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds