Jump to content

loppumiskohta

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppumis- +‎ kohta

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːumisˌkohtɑ/, [ˈlo̞pːumis̠ˌko̞xt̪ɑ̝]
  • Rhymes: -ohtɑ
  • Hyphenation(key): lop‧pumis‧kohta

Noun

[edit]

loppumiskohta

  1. end point (the point at which something ends)

Declension

[edit]
Inflection of loppumiskohta (Kotus type 10*F/koira, t-d gradation)
nominative loppumiskohta loppumiskohdat
genitive loppumiskohdan loppumiskohtien
partitive loppumiskohtaa loppumiskohtia
illative loppumiskohtaan loppumiskohtiin
singular plural
nominative loppumiskohta loppumiskohdat
accusative nom. loppumiskohta loppumiskohdat
gen. loppumiskohdan
genitive loppumiskohdan loppumiskohtien
loppumiskohtain rare
partitive loppumiskohtaa loppumiskohtia
inessive loppumiskohdassa loppumiskohdissa
elative loppumiskohdasta loppumiskohdista
illative loppumiskohtaan loppumiskohtiin
adessive loppumiskohdalla loppumiskohdilla
ablative loppumiskohdalta loppumiskohdilta
allative loppumiskohdalle loppumiskohdille
essive loppumiskohtana loppumiskohtina
translative loppumiskohdaksi loppumiskohdiksi
abessive loppumiskohdatta loppumiskohditta
instructive loppumiskohdin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppumiskohta (Kotus type 10*F/koira, t-d gradation)