keimailla

Finnish

Etymology

Possibly from a Sami root (compare Northern Sami gieibmi) +‎ -illa.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯mɑi̯lːɑˣ/, [ˈk̟e̞i̯mɑ̝i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -eimɑilːɑ
• Hyphenation^(key): kei‧mail‧la

Verb

keimailla

1. to flirt

Conjugation

Inflection of keimailla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keimailen	en keimaile	1st sing.	olen keimaillut	en ole keimaillut
2nd sing.		keimailet	et keimaile	2nd sing.	olet keimaillut	et ole keimaillut
3rd sing.		keimailee	ei keimaile	3rd sing.	on keimaillut	ei ole keimaillut
1st plur.		keimailemme	emme keimaile	1st plur.	olemme keimailleet	emme ole keimailleet
2nd plur.		keimailette	ette keimaile	2nd plur.	olette keimailleet	ette ole keimailleet
3rd plur.		keimailevat	eivät keimaile	3rd plur.	ovat keimailleet	eivät ole keimailleet
passive		keimaillaan	ei keimailla	passive	on keimailtu	ei ole keimailtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keimailin	en keimaillut	1st sing.	olin keimaillut	en ollut keimaillut
2nd sing.		keimailit	et keimaillut	2nd sing.	olit keimaillut	et ollut keimaillut
3rd sing.		keimaili	ei keimaillut	3rd sing.	oli keimaillut	ei ollut keimaillut
1st plur.		keimailimme	emme keimailleet	1st plur.	olimme keimailleet	emme olleet keimailleet
2nd plur.		keimailitte	ette keimailleet	2nd plur.	olitte keimailleet	ette olleet keimailleet
3rd plur.		keimailivat	eivät keimailleet	3rd plur.	olivat keimailleet	eivät olleet keimailleet
passive		keimailtiin	ei keimailtu	passive	oli keimailtu	ei ollut keimailtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keimailisin	en keimailisi	1st sing.	olisin keimaillut	en olisi keimaillut
2nd sing.		keimailisit	et keimailisi	2nd sing.	olisit keimaillut	et olisi keimaillut
3rd sing.		keimailisi	ei keimailisi	3rd sing.	olisi keimaillut	ei olisi keimaillut
1st plur.		keimailisimme	emme keimailisi	1st plur.	olisimme keimailleet	emme olisi keimailleet
2nd plur.		keimailisitte	ette keimailisi	2nd plur.	olisitte keimailleet	ette olisi keimailleet
3rd plur.		keimailisivat	eivät keimailisi	3rd plur.	olisivat keimailleet	eivät olisi keimailleet
passive		keimailtaisiin	ei keimailtaisi	passive	olisi keimailtu	ei olisi keimailtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		keimaile	älä keimaile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		keimailkoon	älköön keimailko	3rd sing.	olkoon keimaillut	älköön olko keimaillut
1st plur.		keimailkaamme	älkäämme keimailko	1st plur.	—	—
2nd plur.		keimailkaa	älkää keimailko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		keimailkoot	älkööt keimailko	3rd plur.	olkoot keimailleet	älkööt olko keimailleet
passive		keimailtakoon	älköön keimailtako	passive	olkoon keimailtu	älköön olko keimailtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		keimaillen	en keimaille	1st sing.	lienen keimaillut	en liene keimaillut
2nd sing.		keimaillet	et keimaille	2nd sing.	lienet keimaillut	et liene keimaillut
3rd sing.		keimaillee	ei keimaille	3rd sing.	lienee keimaillut	ei liene keimaillut
1st plur.		keimaillemme	emme keimaille	1st plur.	lienemme keimailleet	emme liene keimailleet
2nd plur.		keimaillette	ette keimaille	2nd plur.	lienette keimailleet	ette liene keimailleet
3rd plur.		keimaillevat	eivät keimaille	3rd plur.	lienevät keimailleet	eivät liene keimailleet
passive		keimailtaneen	ei keimailtane	passive	lienee keimailtu	ei liene keimailtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		keimailla		present	keimaileva	keimailtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keimaillakseni keimaillaksemme 2nd keimaillaksesi keimaillaksenne 3rd keimaillakseen keimaillaksensa		past	keimaillut	keimailtu
2nd	inessive2	keimaillessa	keimailtaessa	agent4	keimailema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st keimaillessani keimaillessamme 2nd keimaillessasi keimaillessanne 3rd keimaillessaan keimaillessansa		negative	keimailematon
	instructive	keimaillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	keimailemassa	—
	elative	keimailemasta	—
	illative	keimailemaan	—
	adessive	keimailemalla	—
	abessive	keimailematta	—
	instructive	keimaileman	keimailtaman
4th3	verbal noun	keimaileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st keimailemaisillani keimailemaisillamme 2nd keimailemaisillasi keimailemaisillanne 3rd keimailemaisillaan keimailemaisillansa

Synonyms

• flirttailla

Derived terms

• keimaileminen
• keimaileva
• keimailija
• keimailu

 

Further reading

• “keimailla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kalaliemi