keimailija

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

keimailla (to flirt) +‎ -ja

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯mɑi̯lijɑ/, [ˈk̟e̞i̯mɑ̝i̯ˌlijɑ̝]
  • Rhymes: -ijɑ
  • Syllabification(key): kei‧mai‧li‧ja

Noun

[edit]

keimailija

  1. coquette (woman who flirts or plays with men's affections)

Declension

[edit]
Inflection of keimailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative keimailija keimailijat
genitive keimailijan keimailijoiden
keimailijoitten
partitive keimailijaa keimailijoita
illative keimailijaan keimailijoihin
singular plural
nominative keimailija keimailijat
accusative nom. keimailija keimailijat
gen. keimailijan
genitive keimailijan keimailijoiden
keimailijoitten
keimailijain rare
partitive keimailijaa keimailijoita
inessive keimailijassa keimailijoissa
elative keimailijasta keimailijoista
illative keimailijaan keimailijoihin
adessive keimailijalla keimailijoilla
ablative keimailijalta keimailijoilta
allative keimailijalle keimailijoille
essive keimailijana keimailijoina
translative keimailijaksi keimailijoiksi
abessive keimailijatta keimailijoitta
instructive keimailijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keimailija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Further reading

[edit]