kaupunki

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Old Gutnish kaupungr (“marketplace”), from Old Norse kaupangr (whence also Swedish köping), derived from Proto-Germanic *kaupô (compare Swedish köpa (“to buy”), German kaufen (“to buy”), English cheap), itself borrowed from Latin caupō.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋki/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟i]
  • Rhymes: -ɑupuŋki
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki

Noun

[edit]

kaupunki

  1. town, city (larger settlement with significant amenities)

Usage notes

[edit]
  • Finnish does not distinguish between a town and a city, but depending on the context, terms like pikkukaupunki (“(small) town”) and suurkaupunki (“(large) city, metropolis”) may be used.
  • The term kaupunki was historically used of Finnish cities which had been granted city rights by the Swedish Crown (and later by the Finnish autonomous and independent governments). In effect, places were divided into cities (kaupunki) and rural municipalities (maalaiskunta), with an additional intermediate form (kauppala) for rural market towns that were not quite cities. The governance for each of these types was significantly different. However, since 1977, these differences are no more. Nowadays, all Finnish municipalities are named either kaupunki (“city, town”) or kunta (“municipality”). The only difference between the two is the word used, and each municipality can freely choose which one to use. Generally speaking, kaupunki implies a higher population, but this is not always the case. As of 2023, the kaupunki with the smallest population is Kaskinen (population in 2022: 1,257), and the kunta with the largest population is Nurmijärvi (population in 2022: 44,437).

Declension

[edit]
Inflection of kaupunki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)
nominative kaupunki kaupungit
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
illative kaupunkiin kaupunkeihin
singular plural
nominative kaupunki kaupungit
accusative nom. kaupunki kaupungit
gen. kaupungin
genitive kaupungin kaupunkien
partitive kaupunkia kaupunkeja
inessive kaupungissa kaupungeissa
elative kaupungista kaupungeista
illative kaupunkiin kaupunkeihin
adessive kaupungilla kaupungeilla
ablative kaupungilta kaupungeilta
allative kaupungille kaupungeille
essive kaupunkina kaupunkeina
translative kaupungiksi kaupungeiksi
abessive kaupungitta kaupungeitta
instructive — kaupungein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaupunki (Kotus type 5*G/risti, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkini kaupunkini
accusative nom. kaupunkini kaupunkini
gen. kaupunkini
genitive kaupunkini kaupunkieni
partitive kaupunkiani kaupunkejani
inessive kaupungissani kaupungeissani
elative kaupungistani kaupungeistani
illative kaupunkiini kaupunkeihini
adessive kaupungillani kaupungeillani
ablative kaupungiltani kaupungeiltani
allative kaupungilleni kaupungeilleni
essive kaupunkinani kaupunkeinani
translative kaupungikseni kaupungeikseni
abessive kaupungittani kaupungeittani
instructive — —
comitative — kaupunkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkisi kaupunkisi
accusative nom. kaupunkisi kaupunkisi
gen. kaupunkisi
genitive kaupunkisi kaupunkiesi
partitive kaupunkiasi kaupunkejasi
inessive kaupungissasi kaupungeissasi
elative kaupungistasi kaupungeistasi
illative kaupunkiisi kaupunkeihisi
adessive kaupungillasi kaupungeillasi
ablative kaupungiltasi kaupungeiltasi
allative kaupungillesi kaupungeillesi
essive kaupunkinasi kaupunkeinasi
translative kaupungiksesi kaupungeiksesi
abessive kaupungittasi kaupungeittasi
instructive — —
comitative — kaupunkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkimme kaupunkimme
accusative nom. kaupunkimme kaupunkimme
gen. kaupunkimme
genitive kaupunkimme kaupunkiemme
partitive kaupunkiamme kaupunkejamme
inessive kaupungissamme kaupungeissamme
elative kaupungistamme kaupungeistamme
illative kaupunkiimme kaupunkeihimme
adessive kaupungillamme kaupungeillamme
ablative kaupungiltamme kaupungeiltamme
allative kaupungillemme kaupungeillemme
essive kaupunkinamme kaupunkeinamme
translative kaupungiksemme kaupungeiksemme
abessive kaupungittamme kaupungeittamme
instructive — —
comitative — kaupunkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkinne kaupunkinne
accusative nom. kaupunkinne kaupunkinne
gen. kaupunkinne
genitive kaupunkinne kaupunkienne
partitive kaupunkianne kaupunkejanne
inessive kaupungissanne kaupungeissanne
elative kaupungistanne kaupungeistanne
illative kaupunkiinne kaupunkeihinne
adessive kaupungillanne kaupungeillanne
ablative kaupungiltanne kaupungeiltanne
allative kaupungillenne kaupungeillenne
essive kaupunkinanne kaupunkeinanne
translative kaupungiksenne kaupungeiksenne
abessive kaupungittanne kaupungeittanne
instructive — —
comitative — kaupunkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkinsa kaupunkinsa
accusative nom. kaupunkinsa kaupunkinsa
gen. kaupunkinsa
genitive kaupunkinsa kaupunkiensa
partitive kaupunkiaan
kaupunkiansa 		kaupunkejaan
kaupunkejansa
inessive kaupungissaan
kaupungissansa 		kaupungeissaan
kaupungeissansa
elative kaupungistaan
kaupungistansa 		kaupungeistaan
kaupungeistansa
illative kaupunkiinsa kaupunkeihinsa
adessive kaupungillaan
kaupungillansa 		kaupungeillaan
kaupungeillansa
ablative kaupungiltaan
kaupungiltansa 		kaupungeiltaan
kaupungeiltansa
allative kaupungilleen
kaupungillensa 		kaupungeilleen
kaupungeillensa
essive kaupunkinaan
kaupunkinansa 		kaupunkeinaan
kaupunkeinansa
translative kaupungikseen
kaupungiksensa 		kaupungeikseen
kaupungeiksensa
abessive kaupungittaan
kaupungittansa 		kaupungeittaan
kaupungeittansa
instructive — —
comitative — kaupunkeineen
kaupunkeinensa

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=kaupunki&oldid=82426422"