immiä

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *imedäk. Cognates include Finnish imeä and Estonian imeda.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈimiæ/, [ˈimːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈimiæ/, [ˈimˑiæ]
• Rhymes: -imeː, -imiæ
• Hyphenation: im‧mi‧ä

Verb

immiä

1. (transitive) to suck
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:

     Kaik kasvot omil juuriloil immööt vettä pintamaast, ilman vettä kasvot kuivaat.

     All plants suck water with their roots from the topsoil, without water the plants dry out.

Conjugation

Conjugation of immiä (type 5/laskia, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imen	en ime	1st singular	oon iment, oon imenyt	en oo iment, en oo imenyt
2nd singular	imet	et ime	2nd singular	oot iment, oot imenyt	et oo iment, et oo imenyt
3rd singular	immöö	ei ime	3rd singular	ono iment, ono imenyt	ei oo iment, ei oo imenyt
1st plural	imemmä	emmä ime	1st plural	oomma imeneet	emmä oo imeneet
2nd plural	imettä	että ime	2nd plural	ootta imeneet	että oo imeneet
3rd plural	immööt1), imevät2), imetää	evät ime, ei imetä	3rd plural	ovat imeneet	evät oo imeneet, ei oo imetty
impersonal	imetää	ei imetä	impersonal	ono imetty	ei oo imetty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imin	en iment, en imenyt	1st singular	olin iment, olin imenyt	en olt iment, en olt imenyt
2nd singular	imit	et iment, et imenyt	2nd singular	olit iment, olit imenyt	et olt iment, et olt imenyt
3rd singular	imi	ei iment, ei imenyt	3rd singular	oli iment, oli imenyt	ei olt iment, ei olt imenyt
1st plural	imimmä	emmä imeneet	1st plural	olimma imeneet	emmä olleet imeneet
2nd plural	imittä	että imeneet	2nd plural	olitta imeneet	että olleet imeneet
3rd plural	immiit1), imivät2), imettii	evät imeneet, ei imetty	3rd plural	olivat imeneet	evät olleet imeneet, ei olt imetty
impersonal	imettii	ei imetty	impersonal	oli imetty	ei olt imetty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imisin	en imis	1st singular	olisin iment, olisin imenyt	en olis iment, en olis imenyt
2nd singular	imisit, immiist1)	et imis	2nd singular	olisit iment, olisit imenyt	et olis iment, et olis imenyt
3rd singular	imis	ei imis	3rd singular	olis iment, olis imenyt	ei olis iment, ei olis imenyt
1st plural	imisimmä	emmä imis	1st plural	olisimma imeneet	emmä olis imeneet
2nd plural	imisittä	että imis	2nd plural	olisitta imeneet	että olis imeneet
3rd plural	imisiit1), imisivät2), imettäis	evät imis, ei imettäis	3rd plural	olisivat imeneet	evät olis imeneet, ei olis imetty
impersonal	imettäis	ei imettäis	impersonal	olis imetty	ei olis imetty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	ime	elä ime	2nd singular	oo iment, oo imenyt	elä oo iment, elä oo imenyt
3rd singular	imeköö	elköö imekö	3rd singular	olkoo iment, olkoo imenyt	elköö olko iment, elköö olko imenyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	imekää	elkää imekö	2nd plural	olkaa imeneet	elkää olko imeneet
3rd plural	imekööt	elkööt imekö, elköö imettäkö	3rd plural	olkoot imeneet	elkööt olko imeneet, elköö olko imetty
impersonal	imettäkköö	elköö imettäkö	impersonal	olkoo imetty	elköö olko imetty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	imenen	en imene
2nd singular	imenet	et imene
3rd singular	imenöö	ei imene
1st plural	imenemmä	emmä imene
2nd plural	imenettä	että imene
3rd plural	imenööt	evät imene, ei imettäne
impersonal	imettännöö	ei imettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		immiä	present	imevä	imettävä
2nd	inessive	imijees	past	iment, imenyt	imetty
	instructive	immien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (imekää) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	imömää
	inessive	imömääs
	elative	imömäst
	abessive	imömätä
4th	nominative	imömiin
	partitive	imömistä, imömist

Derived terms

• imettää
• verenimiäin

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈimiæ/, [ˈimːe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈimiæ/, [ˈimˑiæ]
• Rhymes: -imeː, -imiæ
• Hyphenation: im‧mi‧ä

Noun

immiä

1. partitive singular of imi

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 93

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *imedäk, from Proto-Uralic *ime-.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈimiæ̯/, [ˈimːiæ̯]
• Rhymes: -imiæ̯
• Hyphenation: im‧miä

Verb

immiä

1. to suck (apply suction)

Inflection

Conjugation of immiä (type III-3/anta, no gradation, gemination)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imen	en ime	1st singular	õõn imennü	en õõ imennü
2nd singular	imed	ed ime	2nd singular	õõd imennü	ed õõ imennü
3rd singular	imeb	eb ime	3rd singular	on imennü	eb õõ imennü
1st plural	imemme	emmä ime	1st plural	õõmmõ imennü	emmä õõ imennü
2nd plural	imette	että ime	2nd plural	õõttõ imennü	että õõ imennü
3rd plural	imetä	eväd ime	3rd plural	õlla imettü	eväd õõ imettü
impersonal	imetä	eväd ime	impersonal	õlla imettü	eväd õõ imettü
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imin	en imennü	1st singular	õlin imennü	—
2nd singular	imid	ed imennü	2nd singular	õlid imennü	—
3rd singular	imi	eb imennü	3rd singular	õli imennü	—
1st plural	imimme	emmä imennü	1st plural	õlimmõ imennü	—
2nd plural	imitte	että imennü	2nd plural	õlittõ imennü	—
3rd plural	imetti	eväd imettü	3rd plural	õlti imettü	—
impersonal	imetti	eväd imettü	impersonal	õlti imettü	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	imeizin	en imeizʹ	1st singular	õllõizin imennü	en õllõizʹ imennü
2nd singular	imeizid	ed imeizʹ	2nd singular	õllõizid imennü	ed õllõizʹ imennü
3rd singular	imeizʹ	eb imeizʹ	3rd singular	õllõizʹ imennü	eb õllõizʹ imennü
1st plural	imeizimme	emmä imeizʹ	1st plural	õllõizimmõ imennü	emmä õllõizʹ imennü
2nd plural	imeizitte	että imeizʹ	2nd plural	õllõizittõ imennü	että õllõizʹ imennü
3rd plural	imettäizʹ	eväd imettäizʹ	3rd plural	õltaizʹ imettü	eväd õltaizʹ imettü
impersonal	imettäizʹ	eväd imettäizʹ	impersonal	õltaizʹ imettü	eväd õltaizʹ imettü
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	ime	elä ime
3rd singular	imego1)	elko imego1)
1st plural	—	—
2nd plural	imega	elka imega
3rd plural	imegod1)	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		immiä	present	imeje2)	—
2nd	illative	imemä	past	imennü	imettü
	inessive	imemez	1) using la is more common 2) also used as the agent noun
	elative	imemesse
	abessive	imemette

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn