imenyt

Finnish

Participle

imenyt

1. past active participle of imeä

Declension

Inflection of imenyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative		imenyt	imeneet
genitive		imeneen	imeneiden imeneitten
partitive		imenyttä	imeneitä
illative		imeneeseen	imeneisiin imeneihin
		singular	plural
nominative		imenyt	imeneet
accusative	nom.	imenyt	imeneet
	gen.	imeneen
genitive		imeneen	imeneiden imeneitten
partitive		imenyttä	imeneitä
inessive		imeneessä	imeneissä
elative		imeneestä	imeneistä
illative		imeneeseen	imeneisiin imeneihin
adessive		imeneellä	imeneillä
ablative		imeneeltä	imeneiltä
allative		imeneelle	imeneille
essive		imeneenä	imeneinä
translative		imeneeksi	imeneiksi
abessive		imeneettä	imeneittä
instructive		—	imenein
comitative		—	imeneine

Possessive forms of imenyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative imeneeni imeneeni accusative nom. imeneeni imeneeni gen. imeneeni genitive imeneeni imeneideni imeneitteni partitive imenyttäni imeneitäni inessive imeneessäni imeneissäni elative imeneestäni imeneistäni illative imeneeseeni imeneisiini imeneihini adessive imeneelläni imeneilläni ablative imeneeltäni imeneiltäni allative imeneelleni imeneilleni essive imeneenäni imeneinäni translative imeneekseni imeneikseni abessive imeneettäni imeneittäni instructive — — comitative — imeneineni second-person singular possessor singular plural nominative imeneesi imeneesi accusative nom. imeneesi imeneesi gen. imeneesi genitive imeneesi imeneidesi imeneittesi partitive imenyttäsi imeneitäsi inessive imeneessäsi imeneissäsi elative imeneestäsi imeneistäsi illative imeneeseesi imeneisiisi imeneihisi adessive imeneelläsi imeneilläsi ablative imeneeltäsi imeneiltäsi allative imeneellesi imeneillesi essive imeneenäsi imeneinäsi translative imeneeksesi imeneiksesi abessive imeneettäsi imeneittäsi instructive — — comitative — imeneinesi first-person plural possessor singular plural nominative imeneemme imeneemme accusative nom. imeneemme imeneemme gen. imeneemme genitive imeneemme imeneidemme imeneittemme partitive imenyttämme imeneitämme inessive imeneessämme imeneissämme elative imeneestämme imeneistämme illative imeneeseemme imeneisiimme imeneihimme adessive imeneellämme imeneillämme ablative imeneeltämme imeneiltämme allative imeneellemme imeneillemme essive imeneenämme imeneinämme translative imeneeksemme imeneiksemme abessive imeneettämme imeneittämme instructive — — comitative — imeneinemme second-person plural possessor singular plural nominative imeneenne imeneenne accusative nom. imeneenne imeneenne gen. imeneenne genitive imeneenne imeneidenne imeneittenne partitive imenyttänne imeneitänne inessive imeneessänne imeneissänne elative imeneestänne imeneistänne illative imeneeseenne imeneisiinne imeneihinne adessive imeneellänne imeneillänne ablative imeneeltänne imeneiltänne allative imeneellenne imeneillenne essive imeneenänne imeneinänne translative imeneeksenne imeneiksenne abessive imeneettänne imeneittänne instructive — — comitative — imeneinenne third-person possessor singular plural nominative imeneensä imeneensä accusative nom. imeneensä imeneensä gen. imeneensä genitive imeneensä imeneidensä imeneittensä partitive imenyttään imenyttänsä imeneitään imeneitänsä inessive imeneessään imeneessänsä imeneissään imeneissänsä elative imeneestään imeneestänsä imeneistään imeneistänsä illative imeneeseensä imeneisiinsä imeneihinsä adessive imeneellään imeneellänsä imeneillään imeneillänsä ablative imeneeltään imeneeltänsä imeneiltään imeneiltänsä allative imeneelleen imeneellensä imeneilleen imeneillensä essive imeneenään imeneenänsä imeneinään imeneinänsä translative imeneekseen imeneeksensä imeneikseen imeneiksensä abessive imeneettään imeneettänsä imeneittään imeneittänsä instructive — — comitative — imeneineen imeneinensä

Anagrams

• ytimen