Jump to content

huvitella

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From huvittaa +‎ -ella.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhuʋitelːɑˣ/, [ˈhuʋiˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -elːɑ
  • Hyphenation(key): hu‧vi‧tel‧la

Verb

[edit]

huvitella

  1. (intransitive) To have fun.

Conjugation

[edit]
Inflection of huvitella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huvittelen en huvittele 1st sing. olen huvitellut en ole huvitellut
2nd sing. huvittelet et huvittele 2nd sing. olet huvitellut et ole huvitellut
3rd sing. huvittelee ei huvittele 3rd sing. on huvitellut ei ole huvitellut
1st plur. huvittelemme emme huvittele 1st plur. olemme huvitelleet emme ole huvitelleet
2nd plur. huvittelette ette huvittele 2nd plur. olette huvitelleet ette ole huvitelleet
3rd plur. huvittelevat eivät huvittele 3rd plur. ovat huvitelleet eivät ole huvitelleet
passive huvitellaan ei huvitella passive on huviteltu ei ole huviteltu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huvittelin en huvitellut 1st sing. olin huvitellut en ollut huvitellut
2nd sing. huvittelit et huvitellut 2nd sing. olit huvitellut et ollut huvitellut
3rd sing. huvitteli ei huvitellut 3rd sing. oli huvitellut ei ollut huvitellut
1st plur. huvittelimme emme huvitelleet 1st plur. olimme huvitelleet emme olleet huvitelleet
2nd plur. huvittelitte ette huvitelleet 2nd plur. olitte huvitelleet ette olleet huvitelleet
3rd plur. huvittelivat eivät huvitelleet 3rd plur. olivat huvitelleet eivät olleet huvitelleet
passive huviteltiin ei huviteltu passive oli huviteltu ei ollut huviteltu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huvittelisin en huvittelisi 1st sing. olisin huvitellut en olisi huvitellut
2nd sing. huvittelisit et huvittelisi 2nd sing. olisit huvitellut et olisi huvitellut
3rd sing. huvittelisi ei huvittelisi 3rd sing. olisi huvitellut ei olisi huvitellut
1st plur. huvittelisimme emme huvittelisi 1st plur. olisimme huvitelleet emme olisi huvitelleet
2nd plur. huvittelisitte ette huvittelisi 2nd plur. olisitte huvitelleet ette olisi huvitelleet
3rd plur. huvittelisivat eivät huvittelisi 3rd plur. olisivat huvitelleet eivät olisi huvitelleet
passive huviteltaisiin ei huviteltaisi passive olisi huviteltu ei olisi huviteltu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. huvittele älä huvittele 2nd sing.
3rd sing. huvitelkoon älköön huvitelko 3rd sing. olkoon huvitellut älköön olko huvitellut
1st plur. huvitelkaamme älkäämme huvitelko 1st plur.
2nd plur. huvitelkaa älkää huvitelko 2nd plur.
3rd plur. huvitelkoot älkööt huvitelko 3rd plur. olkoot huvitelleet älkööt olko huvitelleet
passive huviteltakoon älköön huviteltako passive olkoon huviteltu älköön olko huviteltu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huvitellen en huvitelle 1st sing. lienen huvitellut en liene huvitellut
2nd sing. huvitellet et huvitelle 2nd sing. lienet huvitellut et liene huvitellut
3rd sing. huvitellee ei huvitelle 3rd sing. lienee huvitellut ei liene huvitellut
1st plur. huvitellemme emme huvitelle 1st plur. lienemme huvitelleet emme liene huvitelleet
2nd plur. huvitellette ette huvitelle 2nd plur. lienette huvitelleet ette liene huvitelleet
3rd plur. huvitellevat eivät huvitelle 3rd plur. lienevät huvitelleet eivät liene huvitelleet
passive huviteltaneen ei huviteltane passive lienee huviteltu ei liene huviteltu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st huvitella present huvitteleva huviteltava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huvitellakseni huvitellaksemme
2nd huvitellaksesi huvitellaksenne
3rd huvitellakseen
huvitellaksensa
past huvitellut huviteltu
2nd inessive2 huvitellessa huviteltaessa agent4 huvittelema
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huvitellessani huvitellessamme
2nd huvitellessasi huvitellessanne
3rd huvitellessaan
huvitellessansa
negative huvittelematon
instructive huvitellen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive huvittelemassa
elative huvittelemasta
illative huvittelemaan
adessive huvittelemalla
abessive huvittelematta
instructive huvitteleman huviteltaman
4th3 verbal noun huvitteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huvittelemaisillani huvittelemaisillamme
2nd huvittelemaisillasi huvittelemaisillanne
3rd huvittelemaisillaan
huvittelemaisillansa

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]