hurvitella

Finnish

Etymology

hurvittaa +‎ -ella; the root may be a sound-symbolic blend, making this verb roughly equivalent to a blend of hurma +‎ huvitella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhurʋitelːɑˣ/, [ˈhurʋiˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Hyphenation^(key): hur‧vi‧tel‧la

Verb

hurvitella

1. to have fun

Conjugation

Inflection of hurvitella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hurvittelen	en hurvittele	1st sing.	olen hurvitellut	en ole hurvitellut
2nd sing.		hurvittelet	et hurvittele	2nd sing.	olet hurvitellut	et ole hurvitellut
3rd sing.		hurvittelee	ei hurvittele	3rd sing.	on hurvitellut	ei ole hurvitellut
1st plur.		hurvittelemme	emme hurvittele	1st plur.	olemme hurvitelleet	emme ole hurvitelleet
2nd plur.		hurvittelette	ette hurvittele	2nd plur.	olette hurvitelleet	ette ole hurvitelleet
3rd plur.		hurvittelevat	eivät hurvittele	3rd plur.	ovat hurvitelleet	eivät ole hurvitelleet
passive		hurvitellaan	ei hurvitella	passive	on hurviteltu	ei ole hurviteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hurvittelin	en hurvitellut	1st sing.	olin hurvitellut	en ollut hurvitellut
2nd sing.		hurvittelit	et hurvitellut	2nd sing.	olit hurvitellut	et ollut hurvitellut
3rd sing.		hurvitteli	ei hurvitellut	3rd sing.	oli hurvitellut	ei ollut hurvitellut
1st plur.		hurvittelimme	emme hurvitelleet	1st plur.	olimme hurvitelleet	emme olleet hurvitelleet
2nd plur.		hurvittelitte	ette hurvitelleet	2nd plur.	olitte hurvitelleet	ette olleet hurvitelleet
3rd plur.		hurvittelivat	eivät hurvitelleet	3rd plur.	olivat hurvitelleet	eivät olleet hurvitelleet
passive		hurviteltiin	ei hurviteltu	passive	oli hurviteltu	ei ollut hurviteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hurvittelisin	en hurvittelisi	1st sing.	olisin hurvitellut	en olisi hurvitellut
2nd sing.		hurvittelisit	et hurvittelisi	2nd sing.	olisit hurvitellut	et olisi hurvitellut
3rd sing.		hurvittelisi	ei hurvittelisi	3rd sing.	olisi hurvitellut	ei olisi hurvitellut
1st plur.		hurvittelisimme	emme hurvittelisi	1st plur.	olisimme hurvitelleet	emme olisi hurvitelleet
2nd plur.		hurvittelisitte	ette hurvittelisi	2nd plur.	olisitte hurvitelleet	ette olisi hurvitelleet
3rd plur.		hurvittelisivat	eivät hurvittelisi	3rd plur.	olisivat hurvitelleet	eivät olisi hurvitelleet
passive		hurviteltaisiin	ei hurviteltaisi	passive	olisi hurviteltu	ei olisi hurviteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hurvittele	älä hurvittele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hurvitelkoon	älköön hurvitelko	3rd sing.	olkoon hurvitellut	älköön olko hurvitellut
1st plur.		hurvitelkaamme	älkäämme hurvitelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hurvitelkaa	älkää hurvitelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hurvitelkoot	älkööt hurvitelko	3rd plur.	olkoot hurvitelleet	älkööt olko hurvitelleet
passive		hurviteltakoon	älköön hurviteltako	passive	olkoon hurviteltu	älköön olko hurviteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hurvitellen	en hurvitelle	1st sing.	lienen hurvitellut	en liene hurvitellut
2nd sing.		hurvitellet	et hurvitelle	2nd sing.	lienet hurvitellut	et liene hurvitellut
3rd sing.		hurvitellee	ei hurvitelle	3rd sing.	lienee hurvitellut	ei liene hurvitellut
1st plur.		hurvitellemme	emme hurvitelle	1st plur.	lienemme hurvitelleet	emme liene hurvitelleet
2nd plur.		hurvitellette	ette hurvitelle	2nd plur.	lienette hurvitelleet	ette liene hurvitelleet
3rd plur.		hurvitellevat	eivät hurvitelle	3rd plur.	lienevät hurvitelleet	eivät liene hurvitelleet
passive		hurviteltaneen	ei hurviteltane	passive	lienee hurviteltu	ei liene hurviteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hurvitella		present	hurvitteleva	hurviteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hurvitellakseni hurvitellaksemme 2nd hurvitellaksesi hurvitellaksenne 3rd hurvitellakseen hurvitellaksensa		past	hurvitellut	hurviteltu
2nd	inessive2	hurvitellessa	hurviteltaessa	agent4	hurvittelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hurvitellessani hurvitellessamme 2nd hurvitellessasi hurvitellessanne 3rd hurvitellessaan hurvitellessansa		negative	hurvittelematon
	instructive	hurvitellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	hurvittelemassa	—
	elative	hurvittelemasta	—
	illative	hurvittelemaan	—
	adessive	hurvittelemalla	—
	abessive	hurvittelematta	—
	instructive	hurvitteleman	hurviteltaman
4th3	verbal noun	hurvitteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hurvittelemaisillani hurvittelemaisillamme 2nd hurvittelemaisillasi hurvittelemaisillanne 3rd hurvittelemaisillaan hurvittelemaisillansa

Synonyms

• pitää hauskaa, huvitella

Derived terms

• hurvitteleminen
• hurvittelu

 

Further reading

• “hurvitella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02