huvitteleminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

huvitella +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhuʋitːeleminen/, [ˈhuʋit̪ˌt̪e̞le̞ˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): hu‧vit‧te‧le‧mi‧nen

Noun

[edit]

huvitteleminen

  1. verbal noun of huvitella
    1. having fun

Declension

[edit]
Inflection of huvitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huvitteleminen huvittelemiset
genitive huvittelemisen huvittelemisten
huvittelemisien
partitive huvittelemista huvittelemisia
illative huvittelemiseen huvittelemisiin
singular plural
nominative huvitteleminen huvittelemiset
accusative nom. huvitteleminen huvittelemiset
gen. huvittelemisen
genitive huvittelemisen huvittelemisten
huvittelemisien
partitive huvittelemista huvittelemisia
inessive huvittelemisessa huvittelemisissa
elative huvittelemisesta huvittelemisista
illative huvittelemiseen huvittelemisiin
adessive huvittelemisella huvittelemisilla
ablative huvittelemiselta huvittelemisilta
allative huvittelemiselle huvittelemisille
essive huvittelemisena huvittelemisina
translative huvittelemiseksi huvittelemisiksi
abessive huvittelemisetta huvittelemisitta
instructive huvittelemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huvitteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)