emätin

Finnish

Etymology

From emä (“uterus”, archaic) +‎ -tin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈemætin/, [ˈe̞mæt̪in]
• Rhymes: -emætin
• Hyphenation^(key): emä‧tin

Noun

emätin

1. (anatomy) vagina

   Synonyms: see Thesaurus:emätin

Declension

Inflection of emätin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative		emätin	emättimet
genitive		emättimen	emättimien emätinten
partitive		emätintä	emättimiä
illative		emättimeen	emättimiin
		singular	plural
nominative		emätin	emättimet
accusative	nom.	emätin	emättimet
	gen.	emättimen
genitive		emättimen	emättimien emätinten
partitive		emätintä	emättimiä
inessive		emättimessä	emättimissä
elative		emättimestä	emättimistä
illative		emättimeen	emättimiin
adessive		emättimellä	emättimillä
ablative		emättimeltä	emättimiltä
allative		emättimelle	emättimille
essive		emättimenä	emättiminä
translative		emättimeksi	emättimiksi
abessive		emättimettä	emättimittä
instructive		—	emättimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of emätin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative emättimeni emättimeni accusative nom. emättimeni emättimeni gen. emättimeni genitive emättimeni emättimieni emätinteni partitive emätintäni emättimiäni inessive emättimessäni emättimissäni elative emättimestäni emättimistäni illative emättimeeni emättimiini adessive emättimelläni emättimilläni ablative emättimeltäni emättimiltäni allative emättimelleni emättimilleni essive emättimenäni emättiminäni translative emättimekseni emättimikseni abessive emättimettäni emättimittäni instructive — — comitative — emättimineni second-person singular possessor singular plural nominative emättimesi emättimesi accusative nom. emättimesi emättimesi gen. emättimesi genitive emättimesi emättimiesi emätintesi partitive emätintäsi emättimiäsi inessive emättimessäsi emättimissäsi elative emättimestäsi emättimistäsi illative emättimeesi emättimiisi adessive emättimelläsi emättimilläsi ablative emättimeltäsi emättimiltäsi allative emättimellesi emättimillesi essive emättimenäsi emättiminäsi translative emättimeksesi emättimiksesi abessive emättimettäsi emättimittäsi instructive — — comitative — emättiminesi first-person plural possessor singular plural nominative emättimemme emättimemme accusative nom. emättimemme emättimemme gen. emättimemme genitive emättimemme emättimiemme emätintemme partitive emätintämme emättimiämme inessive emättimessämme emättimissämme elative emättimestämme emättimistämme illative emättimeemme emättimiimme adessive emättimellämme emättimillämme ablative emättimeltämme emättimiltämme allative emättimellemme emättimillemme essive emättimenämme emättiminämme translative emättimeksemme emättimiksemme abessive emättimettämme emättimittämme instructive — — comitative — emättiminemme second-person plural possessor singular plural nominative emättimenne emättimenne accusative nom. emättimenne emättimenne gen. emättimenne genitive emättimenne emättimienne emätintenne partitive emätintänne emättimiänne inessive emättimessänne emättimissänne elative emättimestänne emättimistänne illative emättimeenne emättimiinne adessive emättimellänne emättimillänne ablative emättimeltänne emättimiltänne allative emättimellenne emättimillenne essive emättimenänne emättiminänne translative emättimeksenne emättimiksenne abessive emättimettänne emättimittänne instructive — — comitative — emättiminenne third-person possessor singular plural nominative emättimensä emättimensä accusative nom. emättimensä emättimensä gen. emättimensä genitive emättimensä emättimiensä emätintensä partitive emätintään emätintänsä emättimiään emättimiänsä inessive emättimessään emättimessänsä emättimissään emättimissänsä elative emättimestään emättimestänsä emättimistään emättimistänsä illative emättimeensä emättimiinsä adessive emättimellään emättimellänsä emättimillään emättimillänsä ablative emättimeltään emättimeltänsä emättimiltään emättimiltänsä allative emättimelleen emättimellensä emättimilleen emättimillensä essive emättimenään emättimenänsä emättiminään emättiminänsä translative emättimekseen emättimeksensä emättimikseen emättimiksensä abessive emättimettään emättimettänsä emättimittään emättimittänsä instructive — — comitative — emättimineen emättiminensä

Derived terms

compounds

• emätinhuuhtelu
• emätinkalvo
• emätinkuula
• emätinneste
• emätinpieru
• emätinpuikko
• emätinrengas
• emätintauti
• emätintulehdus
• emättimensisäinen
• emättimentähystys

 

See also

• siitin

Further reading

• “emätin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• imentä, mätien, nimetä