imentä

Finnish

Etymology

imeä +‎ -ntä

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimentæ/, [ˈime̞n̪t̪æ]
• Rhymes: -imentæ
• Hyphenation^(key): imen‧tä

Noun

imentä

1. sucking

Declension

Inflection of imentä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative		imentä	imennät
genitive		imennän	imentöjen
partitive		imentää	imentöjä
illative		imentään	imentöihin
		singular	plural
nominative		imentä	imennät
accusative	nom.	imentä	imennät
	gen.	imennän
genitive		imennän	imentöjen imentäin rare
partitive		imentää	imentöjä
inessive		imennässä	imennöissä
elative		imennästä	imennöistä
illative		imentään	imentöihin
adessive		imennällä	imennöillä
ablative		imennältä	imennöiltä
allative		imennälle	imennöille
essive		imentänä	imentöinä
translative		imennäksi	imennöiksi
abessive		imennättä	imennöittä
instructive		—	imennöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of imentä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative imentäni imentäni accusative nom. imentäni imentäni gen. imentäni genitive imentäni imentöjeni imentäini rare partitive imentääni imentöjäni inessive imennässäni imennöissäni elative imennästäni imennöistäni illative imentääni imentöihini adessive imennälläni imennöilläni ablative imennältäni imennöiltäni allative imennälleni imennöilleni essive imentänäni imentöinäni translative imennäkseni imennöikseni abessive imennättäni imennöittäni instructive — — comitative — imentöineni second-person singular possessor singular plural nominative imentäsi imentäsi accusative nom. imentäsi imentäsi gen. imentäsi genitive imentäsi imentöjesi imentäisi rare partitive imentääsi imentöjäsi inessive imennässäsi imennöissäsi elative imennästäsi imennöistäsi illative imentääsi imentöihisi adessive imennälläsi imennöilläsi ablative imennältäsi imennöiltäsi allative imennällesi imennöillesi essive imentänäsi imentöinäsi translative imennäksesi imennöiksesi abessive imennättäsi imennöittäsi instructive — — comitative — imentöinesi first-person plural possessor singular plural nominative imentämme imentämme accusative nom. imentämme imentämme gen. imentämme genitive imentämme imentöjemme imentäimme rare partitive imentäämme imentöjämme inessive imennässämme imennöissämme elative imennästämme imennöistämme illative imentäämme imentöihimme adessive imennällämme imennöillämme ablative imennältämme imennöiltämme allative imennällemme imennöillemme essive imentänämme imentöinämme translative imennäksemme imennöiksemme abessive imennättämme imennöittämme instructive — — comitative — imentöinemme second-person plural possessor singular plural nominative imentänne imentänne accusative nom. imentänne imentänne gen. imentänne genitive imentänne imentöjenne imentäinne rare partitive imentäänne imentöjänne inessive imennässänne imennöissänne elative imennästänne imennöistänne illative imentäänne imentöihinne adessive imennällänne imennöillänne ablative imennältänne imennöiltänne allative imennällenne imennöillenne essive imentänänne imentöinänne translative imennäksenne imennöiksenne abessive imennättänne imennöittänne instructive — — comitative — imentöinenne third-person possessor singular plural nominative imentänsä imentänsä accusative nom. imentänsä imentänsä gen. imentänsä genitive imentänsä imentöjensä imentäinsä rare partitive imentäänsä imentöjään imentöjänsä inessive imennässään imennässänsä imennöissään imennöissänsä elative imennästään imennästänsä imennöistään imennöistänsä illative imentäänsä imentöihinsä adessive imennällään imennällänsä imennöillään imennöillänsä ablative imennältään imennältänsä imennöiltään imennöiltänsä allative imennälleen imennällensä imennöilleen imennöillensä essive imentänään imentänänsä imentöinään imentöinänsä translative imennäkseen imennäksensä imennöikseen imennöiksensä abessive imennättään imennättänsä imennöittään imennöittänsä instructive — — comitative — imentöineen imentöinensä

Anagrams

• emätin, mätien, nimetä