Jump to content

aivastaa

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *aivastadak. Cognate with Estonian aevastama, Ingrian aivastaa, Võro aivastama and Votic aivõssa.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯ʋɑstɑːˣ/, [ˈɑ̝i̯ʋɑ̝s̠tɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑiʋɑstɑː
  • Hyphenation(key): ai‧vas‧taa

Verb

[edit]

aivastaa

  1. (intransitive) to sneeze

Conjugation

[edit]
Inflection of aivastaa (Kotus type 53/muistaa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. aivastan en aivasta 1st sing. olen aivastanut en ole aivastanut
2nd sing. aivastat et aivasta 2nd sing. olet aivastanut et ole aivastanut
3rd sing. aivastaa ei aivasta 3rd sing. on aivastanut ei ole aivastanut
1st plur. aivastamme emme aivasta 1st plur. olemme aivastaneet emme ole aivastaneet
2nd plur. aivastatte ette aivasta 2nd plur. olette aivastaneet ette ole aivastaneet
3rd plur. aivastavat eivät aivasta 3rd plur. ovat aivastaneet eivät ole aivastaneet
passive aivastetaan ei aivasteta passive on aivastettu ei ole aivastettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. aivastin en aivastanut 1st sing. olin aivastanut en ollut aivastanut
2nd sing. aivastit et aivastanut 2nd sing. olit aivastanut et ollut aivastanut
3rd sing. aivasti ei aivastanut 3rd sing. oli aivastanut ei ollut aivastanut
1st plur. aivastimme emme aivastaneet 1st plur. olimme aivastaneet emme olleet aivastaneet
2nd plur. aivastitte ette aivastaneet 2nd plur. olitte aivastaneet ette olleet aivastaneet
3rd plur. aivastivat eivät aivastaneet 3rd plur. olivat aivastaneet eivät olleet aivastaneet
passive aivastettiin ei aivastettu passive oli aivastettu ei ollut aivastettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. aivastaisin en aivastaisi 1st sing. olisin aivastanut en olisi aivastanut
2nd sing. aivastaisit et aivastaisi 2nd sing. olisit aivastanut et olisi aivastanut
3rd sing. aivastaisi ei aivastaisi 3rd sing. olisi aivastanut ei olisi aivastanut
1st plur. aivastaisimme emme aivastaisi 1st plur. olisimme aivastaneet emme olisi aivastaneet
2nd plur. aivastaisitte ette aivastaisi 2nd plur. olisitte aivastaneet ette olisi aivastaneet
3rd plur. aivastaisivat eivät aivastaisi 3rd plur. olisivat aivastaneet eivät olisi aivastaneet
passive aivastettaisiin ei aivastettaisi passive olisi aivastettu ei olisi aivastettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. aivasta älä aivasta 2nd sing.
3rd sing. aivastakoon älköön aivastako 3rd sing. olkoon aivastanut älköön olko aivastanut
1st plur. aivastakaamme älkäämme aivastako 1st plur.
2nd plur. aivastakaa älkää aivastako 2nd plur.
3rd plur. aivastakoot älkööt aivastako 3rd plur. olkoot aivastaneet älkööt olko aivastaneet
passive aivastettakoon älköön aivastettako passive olkoon aivastettu älköön olko aivastettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. aivastanen en aivastane 1st sing. lienen aivastanut en liene aivastanut
2nd sing. aivastanet et aivastane 2nd sing. lienet aivastanut et liene aivastanut
3rd sing. aivastanee ei aivastane 3rd sing. lienee aivastanut ei liene aivastanut
1st plur. aivastanemme emme aivastane 1st plur. lienemme aivastaneet emme liene aivastaneet
2nd plur. aivastanette ette aivastane 2nd plur. lienette aivastaneet ette liene aivastaneet
3rd plur. aivastanevat eivät aivastane 3rd plur. lienevät aivastaneet eivät liene aivastaneet
passive aivastettaneen ei aivastettane passive lienee aivastettu ei liene aivastettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st aivastaa present aivastava aivastettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st aivastaakseni aivastaaksemme
2nd aivastaaksesi aivastaaksenne
3rd aivastaakseen
aivastaaksensa
past aivastanut aivastettu
2nd inessive2 aivastaessa aivastettaessa agent4 aivastama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st aivastaessani aivastaessamme
2nd aivastaessasi aivastaessanne
3rd aivastaessaan
aivastaessansa
negative aivastamaton
instructive aivastaen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form aivastaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive aivastamassa
elative aivastamasta
illative aivastamaan
adessive aivastamalla
abessive aivastamatta
instructive aivastaman aivastettaman
4th3 verbal noun aivastaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st aivastamaisillani aivastamaisillamme
2nd aivastamaisillasi aivastamaisillanne
3rd aivastamaisillaan
aivastamaisillansa

Derived terms

[edit]
nouns
verbs

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]

Ingrian

[edit]

Etymology 1

[edit]

From Proto-Finnic *aivastadak, equivalent to aivas (sneeze) +‎ -taa. Cognates include Finnish aivastaa and Estonian aevastada.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

aivastaa

  1. (intransitive) to sneeze
Conjugation
[edit]
Conjugation of aivastaa (type 2/kirjuttaa, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular aivassan en aivassa 1st singular oon aivastant, oon aivastanut en oo aivastant, en oo aivastanut
2nd singular aivassat et aivassa 2nd singular oot aivastant, oot aivastanut et oo aivastant, et oo aivastanut
3rd singular aivastaa ei aivassa 3rd singular ono aivastant, ono aivastanut ei oo aivastant, ei oo aivastanut
1st plural aivassamma emmä aivassa 1st plural oomma aivastanneet emmä oo aivastanneet
2nd plural aivassatta että aivassa 2nd plural ootta aivastanneet että oo aivastanneet
3rd plural aivastaat1), aivastavat2), aivassettaa evät aivassa, ei aivasseta 3rd plural ovat aivastanneet evät oo aivastanneet, ei oo aivassettu
impersonal aivassettaa ei aivasseta impersonal ono aivassettu ei oo aivassettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular aivassin en aivastant, en aivastanut 1st singular olin aivastant, olin aivastanut en olt aivastant, en olt aivastanut
2nd singular aivassit et aivastant, et aivastanut 2nd singular olit aivastant, olit aivastanut et olt aivastant, et olt aivastanut
3rd singular aivasti ei aivastant, ei aivastanut 3rd singular oli aivastant, oli aivastanut ei olt aivastant, ei olt aivastanut
1st plural aivassimma emmä aivastanneet 1st plural olimma aivastanneet emmä olleet aivastanneet
2nd plural aivassitta että aivastanneet 2nd plural olitta aivastanneet että olleet aivastanneet
3rd plural aivastiit1), aivastivat2), aivassettii evät aivastanneet, ei aivassettu 3rd plural olivat aivastanneet evät olleet aivastanneet, ei olt aivassettu
impersonal aivassettii ei aivassettu impersonal oli aivassettu ei olt aivassettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular aivastaisin en aivastais 1st singular olisin aivastant, olisin aivastanut en olis aivastant, en olis aivastanut
2nd singular aivastaisit, aivastaist1) et aivastais 2nd singular olisit aivastant, olisit aivastanut et olis aivastant, et olis aivastanut
3rd singular aivastais ei aivastais 3rd singular olis aivastant, olis aivastanut ei olis aivastant, ei olis aivastanut
1st plural aivastaisimma emmä aivastais 1st plural olisimma aivastanneet emmä olis aivastanneet
2nd plural aivastaisitta että aivastais 2nd plural olisitta aivastanneet että olis aivastanneet
3rd plural aivastaisiit1), aivastaisivat2), aivassettais evät aivastais, ei aivassettais 3rd plural olisivat aivastanneet evät olis aivastanneet, ei olis aivassettu
impersonal aivassettais ei aivassettais impersonal olis aivassettu ei olis aivassettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular aivassa elä aivassa 2nd singular oo aivastant, oo aivastanut elä oo aivastant, elä oo aivastanut
3rd singular aivastakkoo elköö aivastako 3rd singular olkoo aivastant, olkoo aivastanut elköö olko aivastant, elköö olko aivastanut
1st plural 1st plural
2nd plural aivastakkaa elkää aivastako 2nd plural olkaa aivastanneet elkää olko aivastanneet
3rd plural aivastakkoot elkööt aivastako, elköö aivassettako 3rd plural olkoot aivastanneet elkööt olko aivastanneet, elköö olko aivassettu
impersonal aivassettakoo elköö aivassettako impersonal olkoo aivassettu elköö olko aivassettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular aivastanen en aivastane
2nd singular aivastanet et aivastane
3rd singular aivastannoo ei aivastane
1st plural aivastanemma emmä aivastane
2nd plural aivastanetta että aivastane
3rd plural aivastannoot evät aivastane, ei aivassettane
impersonal aivassettanoo ei aivassettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st aivastaa present aivastava aivassettava
2nd inessive aivastaes past aivastant, aivastanut aivassettu
instructive aivastaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (aivastakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative aivastammaa
inessive aivastamas
elative aivastamast
abessive aivastamata
4th nominative aivastamiin
partitive aivastamista, aivastamist
Derived terms
[edit]

Etymology 2

[edit]

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

aivastaa

  1. inflection of aivastaissa:
    1. present indicative connegative
    2. second-person singular imperative
    3. second-person singular imperative connegative

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 8