yksinäinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yksi +‎ -nainen. Doublet with yhtenäinen (uniform), which uses the weak stem.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyksinæi̯nen/, [ˈyks̠iˌnæi̯ne̞n]
  • Rhymes: -æinen
  • Hyphenation(key): yk‧si‧näi‧nen

Adjective

[edit]

yksinäinen (comparative yksinäisempi, superlative yksinäisin)

  1. lonely (unhappy by feeling isolated)
  2. solitary, lonely, solitaire (being alone, without companions)

Declension

[edit]
Inflection of yksinäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksinäinen yksinäiset
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
illative yksinäiseen yksinäisiin
singular plural
nominative yksinäinen yksinäiset
accusative nom. yksinäinen yksinäiset
gen. yksinäisen
genitive yksinäisen yksinäisten
yksinäisien
partitive yksinäistä yksinäisiä
inessive yksinäisessä yksinäisissä
elative yksinäisestä yksinäisistä
illative yksinäiseen yksinäisiin
adessive yksinäisellä yksinäisillä
ablative yksinäiseltä yksinäisiltä
allative yksinäiselle yksinäisille
essive yksinäisenä yksinäisinä
translative yksinäiseksi yksinäisiksi
abessive yksinäisettä yksinäisittä
instructive yksinäisin
comitative yksinäisine
Possessive forms of yksinäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]