yhtenäinen

Finnish

Etymology

yhte- (“one”) +‎ -näinen. Coined by Finnish explorer, historian and author Carl Axel Gottlund in 1828. Doublet with yksinäinen (“lonely”), which uses the strong stem.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈyhtenæi̯nen/, [ˈyçt̪e̞ˌnæi̯ne̞n]
• Rhymes: -æinen
• Hyphenation^(key): yh‧te‧näi‧nen

Adjective

yhtenäinen (comparative yhtenäisempi, superlative yhtenäisin)

1. whole, connected, continuous, entire, coherent, unified (without holes or gaps; sticking together)
2. consistent, uniform, homogeneous (having the same composition throughout)
3. consistent, systematic, methodical, coherent (in an organized manner)
4. unified, compatible, accordant (forming a consistent whole)
5. consistent, coherent (of a regularly occurring, dependable nature)
6. (mathematics, topology, graph theory) connected

Declension

Inflection of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		yhtenäinen	yhtenäiset
genitive		yhtenäisen	yhtenäisten yhtenäisien
partitive		yhtenäistä	yhtenäisiä
illative		yhtenäiseen	yhtenäisiin
		singular	plural
nominative		yhtenäinen	yhtenäiset
accusative	nom.	yhtenäinen	yhtenäiset
	gen.	yhtenäisen
genitive		yhtenäisen	yhtenäisten yhtenäisien
partitive		yhtenäistä	yhtenäisiä
inessive		yhtenäisessä	yhtenäisissä
elative		yhtenäisestä	yhtenäisistä
illative		yhtenäiseen	yhtenäisiin
adessive		yhtenäisellä	yhtenäisillä
ablative		yhtenäiseltä	yhtenäisiltä
allative		yhtenäiselle	yhtenäisille
essive		yhtenäisenä	yhtenäisinä
translative		yhtenäiseksi	yhtenäisiksi
abessive		yhtenäisettä	yhtenäisittä
instructive		—	yhtenäisin
comitative		—	yhtenäisine

Possessive forms of yhtenäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative yhtenäiseni yhtenäiseni accusative nom. yhtenäiseni yhtenäiseni gen. yhtenäiseni genitive yhtenäiseni yhtenäisteni yhtenäisieni partitive yhtenäistäni yhtenäisiäni inessive yhtenäisessäni yhtenäisissäni elative yhtenäisestäni yhtenäisistäni illative yhtenäiseeni yhtenäisiini adessive yhtenäiselläni yhtenäisilläni ablative yhtenäiseltäni yhtenäisiltäni allative yhtenäiselleni yhtenäisilleni essive yhtenäisenäni yhtenäisinäni translative yhtenäisekseni yhtenäisikseni abessive yhtenäisettäni yhtenäisittäni instructive — — comitative — yhtenäisineni second-person singular possessor singular plural nominative yhtenäisesi yhtenäisesi accusative nom. yhtenäisesi yhtenäisesi gen. yhtenäisesi genitive yhtenäisesi yhtenäistesi yhtenäisiesi partitive yhtenäistäsi yhtenäisiäsi inessive yhtenäisessäsi yhtenäisissäsi elative yhtenäisestäsi yhtenäisistäsi illative yhtenäiseesi yhtenäisiisi adessive yhtenäiselläsi yhtenäisilläsi ablative yhtenäiseltäsi yhtenäisiltäsi allative yhtenäisellesi yhtenäisillesi essive yhtenäisenäsi yhtenäisinäsi translative yhtenäiseksesi yhtenäisiksesi abessive yhtenäisettäsi yhtenäisittäsi instructive — — comitative — yhtenäisinesi first-person plural possessor singular plural nominative yhtenäisemme yhtenäisemme accusative nom. yhtenäisemme yhtenäisemme gen. yhtenäisemme genitive yhtenäisemme yhtenäistemme yhtenäisiemme partitive yhtenäistämme yhtenäisiämme inessive yhtenäisessämme yhtenäisissämme elative yhtenäisestämme yhtenäisistämme illative yhtenäiseemme yhtenäisiimme adessive yhtenäisellämme yhtenäisillämme ablative yhtenäiseltämme yhtenäisiltämme allative yhtenäisellemme yhtenäisillemme essive yhtenäisenämme yhtenäisinämme translative yhtenäiseksemme yhtenäisiksemme abessive yhtenäisettämme yhtenäisittämme instructive — — comitative — yhtenäisinemme second-person plural possessor singular plural nominative yhtenäisenne yhtenäisenne accusative nom. yhtenäisenne yhtenäisenne gen. yhtenäisenne genitive yhtenäisenne yhtenäistenne yhtenäisienne partitive yhtenäistänne yhtenäisiänne inessive yhtenäisessänne yhtenäisissänne elative yhtenäisestänne yhtenäisistänne illative yhtenäiseenne yhtenäisiinne adessive yhtenäisellänne yhtenäisillänne ablative yhtenäiseltänne yhtenäisiltänne allative yhtenäisellenne yhtenäisillenne essive yhtenäisenänne yhtenäisinänne translative yhtenäiseksenne yhtenäisiksenne abessive yhtenäisettänne yhtenäisittänne instructive — — comitative — yhtenäisinenne third-person possessor singular plural nominative yhtenäisensä yhtenäisensä accusative nom. yhtenäisensä yhtenäisensä gen. yhtenäisensä genitive yhtenäisensä yhtenäistensä yhtenäisiensä partitive yhtenäistään yhtenäistänsä yhtenäisiään yhtenäisiänsä inessive yhtenäisessään yhtenäisessänsä yhtenäisissään yhtenäisissänsä elative yhtenäisestään yhtenäisestänsä yhtenäisistään yhtenäisistänsä illative yhtenäiseensä yhtenäisiinsä adessive yhtenäisellään yhtenäisellänsä yhtenäisillään yhtenäisillänsä ablative yhtenäiseltään yhtenäiseltänsä yhtenäisiltään yhtenäisiltänsä allative yhtenäiselleen yhtenäisellensä yhtenäisilleen yhtenäisillensä essive yhtenäisenään yhtenäisenänsä yhtenäisinään yhtenäisinänsä translative yhtenäisekseen yhtenäiseksensä yhtenäisikseen yhtenäisiksensä abessive yhtenäisettään yhtenäisettänsä yhtenäisittään yhtenäisittänsä instructive — — comitative — yhtenäisineen yhtenäisinensä

Derived terms

• yhtenäisesti
• yhtenäistää
• yhtenäisyys

compounds

• epäyhtenäinen
• polkuyhtenäinen
• yhtenäiskoulu
• yhtenäiskulttuuri
• yhtenäispatentti
• yhtenäistaideteos
• yhtenäisvaltio

Further reading

• “yhtenäinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04