yhteinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yhte- +‎ -(h)inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyhtei̯nen/, [ˈyçt̪e̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -yhteinen
  • Hyphenation(key): yh‧tei‧nen

Adjective

[edit]

yhteinen (comparative yhteisempi, superlative yhteisin)

  1. shared, joint, (in) common
    Synonym: jaettu (shared)
    Antonyms: erillinen (separate), yksityinen (private) (e.g. of property)
    Meillä on yhteinen asunto.
    We share a flat.
    (literally, “We have a flat in common.”)
  2. (in compounds) collaborative, collective, co-, co-ed
  3. mixed-sex

Declension

[edit]
Inflection of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yhteinen yhteiset
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
illative yhteiseen yhteisiin
singular plural
nominative yhteinen yhteiset
accusative nom. yhteinen yhteiset
gen. yhteisen
genitive yhteisen yhteisten
yhteisien
partitive yhteistä yhteisiä
inessive yhteisessä yhteisissä
elative yhteisestä yhteisistä
illative yhteiseen yhteisiin
adessive yhteisellä yhteisillä
ablative yhteiseltä yhteisiltä
allative yhteiselle yhteisille
essive yhteisenä yhteisinä
translative yhteiseksi yhteisiksi
abessive yhteisettä yhteisittä
instructive yhteisin
comitative yhteisine
Possessive forms of yhteinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative yhteiseni yhteiseni
accusative nom. yhteiseni yhteiseni
gen. yhteiseni
genitive yhteiseni yhteisteni
yhteisieni
partitive yhteistäni yhteisiäni
inessive yhteisessäni yhteisissäni
elative yhteisestäni yhteisistäni
illative yhteiseeni yhteisiini
adessive yhteiselläni yhteisilläni
ablative yhteiseltäni yhteisiltäni
allative yhteiselleni yhteisilleni
essive yhteisenäni yhteisinäni
translative yhteisekseni yhteisikseni
abessive yhteisettäni yhteisittäni
instructive
comitative yhteisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative yhteisesi yhteisesi
accusative nom. yhteisesi yhteisesi
gen. yhteisesi
genitive yhteisesi yhteistesi
yhteisiesi
partitive yhteistäsi yhteisiäsi
inessive yhteisessäsi yhteisissäsi
elative yhteisestäsi yhteisistäsi
illative yhteiseesi yhteisiisi
adessive yhteiselläsi yhteisilläsi
ablative yhteiseltäsi yhteisiltäsi
allative yhteisellesi yhteisillesi
essive yhteisenäsi yhteisinäsi
translative yhteiseksesi yhteisiksesi
abessive yhteisettäsi yhteisittäsi
instructive
comitative yhteisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative yhteisemme yhteisemme
accusative nom. yhteisemme yhteisemme
gen. yhteisemme
genitive yhteisemme yhteistemme
yhteisiemme
partitive yhteistämme yhteisiämme
inessive yhteisessämme yhteisissämme
elative yhteisestämme yhteisistämme
illative yhteiseemme yhteisiimme
adessive yhteisellämme yhteisillämme
ablative yhteiseltämme yhteisiltämme
allative yhteisellemme yhteisillemme
essive yhteisenämme yhteisinämme
translative yhteiseksemme yhteisiksemme
abessive yhteisettämme yhteisittämme
instructive
comitative yhteisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative yhteisenne yhteisenne
accusative nom. yhteisenne yhteisenne
gen. yhteisenne
genitive yhteisenne yhteistenne
yhteisienne
partitive yhteistänne yhteisiänne
inessive yhteisessänne yhteisissänne
elative yhteisestänne yhteisistänne
illative yhteiseenne yhteisiinne
adessive yhteisellänne yhteisillänne
ablative yhteiseltänne yhteisiltänne
allative yhteisellenne yhteisillenne
essive yhteisenänne yhteisinänne
translative yhteiseksenne yhteisiksenne
abessive yhteisettänne yhteisittänne
instructive
comitative yhteisinenne

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]