yksityinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

yksi (one) +‎ -tyinen. Coined by Finnish physician and translator Wolmar Schildt in 1844.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈyksityi̯nen/, [ˈyks̠iˌt̪yi̯ne̞n]
  • Rhymes: -yinen
  • Hyphenation(key): yk‧si‧tyi‧nen

Adjective

[edit]

yksityinen (comparative yksityisempi, superlative yksityisin)

  1. private, personal (concerning one person; not shared)
  2. private (not accessible by the public; not publicly known)
  3. private (not in governmental office or employment; not traded by the public)
  4. (dated) single, particular, specific
    • 1983, Terho Itkonen, “Välikatsaus suomen kielen juuriin”, in Virittäjä, 83:2, pp. 190-229:
      Yksityisiä sanoja koskevia länsi-itäjakoisia äänneseikkoja on jonkin verran enemmän; (…)
      There are some more phonemic matters concerning particular words that appear divided between the west and east (dialects); (…)
  5. (object-oriented programming) private

Declension

[edit]
Inflection of yksityinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative yksityinen yksityiset
genitive yksityisen yksityisten
yksityisien
partitive yksityistä yksityisiä
illative yksityiseen yksityisiin
singular plural
nominative yksityinen yksityiset
accusative nom. yksityinen yksityiset
gen. yksityisen
genitive yksityisen yksityisten
yksityisien
partitive yksityistä yksityisiä
inessive yksityisessä yksityisissä
elative yksityisestä yksityisistä
illative yksityiseen yksityisiin
adessive yksityisellä yksityisillä
ablative yksityiseltä yksityisiltä
allative yksityiselle yksityisille
essive yksityisenä yksityisinä
translative yksityiseksi yksityisiksi
abessive yksityisettä yksityisittä
instructive yksityisin
comitative yksityisine
Possessive forms of yksityinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]