venuttaa

Ingrian

Etymology

From vennua (“to stretch”) +‎ -ttaa. Akin to Finnish venyttää.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋenutːɑː/, [ˈʋe̞nutːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋenutːɑː/, [ˈʋe̞nutːɑː]
• Rhymes: -enutːɑː
• Hyphenation: ve‧nut‧taa

Verb

venuttaa

1. (transitive) to stretch
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 55:

     Hylkeen ruume voittiijaa kallaa, mut hännän sihas hylkeel ono venutettu takas kaks takajalkaa, kumpiin tallukat ovat muuttiisseet levviöiks lastiloiks ja varpaat ovat yhissetty yhtee paksuul nahal.

     The seal's body resembles a fish, but instead of a tail, the seal has two back legs stretched back, whose soles have changed into long flippers and the toes are connected together with thick skin.

Conjugation

Conjugation of venuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venutan	en venuta	1st singular	oon venuttant, oon venuttanut	en oo venuttant, en oo venuttanut
2nd singular	venutat	et venuta	2nd singular	oot venuttant, oot venuttanut	et oo venuttant, et oo venuttanut
3rd singular	venuttaa	ei venuta	3rd singular	ono venuttant, ono venuttanut	ei oo venuttant, ei oo venuttanut
1st plural	venutamma	emmä venuta	1st plural	oomma venuttanneet	emmä oo venuttanneet
2nd plural	venutatta	että venuta	2nd plural	ootta venuttanneet	että oo venuttanneet
3rd plural	venuttaat1), venuttavat2), venutettaa	evät venuta, ei venuteta	3rd plural	ovat venuttanneet	evät oo venuttanneet, ei oo venutettu
impersonal	venutettaa	ei venuteta	impersonal	ono venutettu	ei oo venutettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venutin	en venuttant, en venuttanut	1st singular	olin venuttant, olin venuttanut	en olt venuttant, en olt venuttanut
2nd singular	venutit	et venuttant, et venuttanut	2nd singular	olit venuttant, olit venuttanut	et olt venuttant, et olt venuttanut
3rd singular	venutti	ei venuttant, ei venuttanut	3rd singular	oli venuttant, oli venuttanut	ei olt venuttant, ei olt venuttanut
1st plural	venutimma	emmä venuttanneet	1st plural	olimma venuttanneet	emmä olleet venuttanneet
2nd plural	venutitta	että venuttanneet	2nd plural	olitta venuttanneet	että olleet venuttanneet
3rd plural	venuttiit1), venuttivat2), venutettii	evät venuttanneet, ei venutettu	3rd plural	olivat venuttanneet	evät olleet venuttanneet, ei olt venutettu
impersonal	venutettii	ei venutettu	impersonal	oli venutettu	ei olt venutettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	venuttaisin	en venuttais	1st singular	olisin venuttant, olisin venuttanut	en olis venuttant, en olis venuttanut
2nd singular	venuttaisit, venuttaist1)	et venuttais	2nd singular	olisit venuttant, olisit venuttanut	et olis venuttant, et olis venuttanut
3rd singular	venuttais	ei venuttais	3rd singular	olis venuttant, olis venuttanut	ei olis venuttant, ei olis venuttanut
1st plural	venuttaisimma	emmä venuttais	1st plural	olisimma venuttanneet	emmä olis venuttanneet
2nd plural	venuttaisitta	että venuttais	2nd plural	olisitta venuttanneet	että olis venuttanneet
3rd plural	venuttaisiit1), venuttaisivat2), venutettais	evät venuttais, ei venutettais	3rd plural	olisivat venuttanneet	evät olis venuttanneet, ei olis venutettu
impersonal	venutettais	ei venutettais	impersonal	olis venutettu	ei olis venutettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	venuta	elä venuta	2nd singular	oo venuttant, oo venuttanut	elä oo venuttant, elä oo venuttanut
3rd singular	venuttakkoo	elköö venuttako	3rd singular	olkoo venuttant, olkoo venuttanut	elköö olko venuttant, elköö olko venuttanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	venuttakkaa	elkää venuttako	2nd plural	olkaa venuttanneet	elkää olko venuttanneet
3rd plural	venuttakkoot	elkööt venuttako, elköö venutettako	3rd plural	olkoot venuttanneet	elkööt olko venuttanneet, elköö olko venutettu
impersonal	venutettakoo	elköö venutettako	impersonal	olkoo venutettu	elköö olko venutettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	venuttanen	en venuttane
2nd singular	venuttanet	et venuttane
3rd singular	venuttannoo	ei venuttane
1st plural	venuttanemma	emmä venuttane
2nd plural	venuttanetta	että venuttane
3rd plural	venuttannoot	evät venuttane, ei venutettane
impersonal	venutettanoo	ei venutettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		venuttaa	present	venuttava	venutettava
2nd	inessive	venuttaes	past	venuttant, venuttanut	venutettu
	instructive	venuttaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (venuttakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	venuttammaa
	inessive	venuttamas
	elative	venuttamast
	abessive	venuttamata
4th	nominative	venuttamiin
	partitive	venuttamista, venuttamist

Derived terms

• venutella
• venuttaissa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 654