vakoilla

Finnish

Etymology 1

From vako- +‎ -illa, from dialectal vakoa, vaota, borrowed from Proto-Norse [Term?], from Proto-Germanic *wakāną (“to wake, to be awake, to watch”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑkoi̯lːɑˣ/, [ˈʋɑ̝ko̞i̯lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑkoilːɑ
• Hyphenation^(key): va‧koil‧la

Verb

vakoilla

1. to spy

Conjugation

Inflection of vakoilla (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakoilen	en vakoile	1st sing.	olen vakoillut	en ole vakoillut
2nd sing.		vakoilet	et vakoile	2nd sing.	olet vakoillut	et ole vakoillut
3rd sing.		vakoilee	ei vakoile	3rd sing.	on vakoillut	ei ole vakoillut
1st plur.		vakoilemme	emme vakoile	1st plur.	olemme vakoilleet	emme ole vakoilleet
2nd plur.		vakoilette	ette vakoile	2nd plur.	olette vakoilleet	ette ole vakoilleet
3rd plur.		vakoilevat	eivät vakoile	3rd plur.	ovat vakoilleet	eivät ole vakoilleet
passive		vakoillaan	ei vakoilla	passive	on vakoiltu	ei ole vakoiltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakoilin	en vakoillut	1st sing.	olin vakoillut	en ollut vakoillut
2nd sing.		vakoilit	et vakoillut	2nd sing.	olit vakoillut	et ollut vakoillut
3rd sing.		vakoili	ei vakoillut	3rd sing.	oli vakoillut	ei ollut vakoillut
1st plur.		vakoilimme	emme vakoilleet	1st plur.	olimme vakoilleet	emme olleet vakoilleet
2nd plur.		vakoilitte	ette vakoilleet	2nd plur.	olitte vakoilleet	ette olleet vakoilleet
3rd plur.		vakoilivat	eivät vakoilleet	3rd plur.	olivat vakoilleet	eivät olleet vakoilleet
passive		vakoiltiin	ei vakoiltu	passive	oli vakoiltu	ei ollut vakoiltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakoilisin	en vakoilisi	1st sing.	olisin vakoillut	en olisi vakoillut
2nd sing.		vakoilisit	et vakoilisi	2nd sing.	olisit vakoillut	et olisi vakoillut
3rd sing.		vakoilisi	ei vakoilisi	3rd sing.	olisi vakoillut	ei olisi vakoillut
1st plur.		vakoilisimme	emme vakoilisi	1st plur.	olisimme vakoilleet	emme olisi vakoilleet
2nd plur.		vakoilisitte	ette vakoilisi	2nd plur.	olisitte vakoilleet	ette olisi vakoilleet
3rd plur.		vakoilisivat	eivät vakoilisi	3rd plur.	olisivat vakoilleet	eivät olisi vakoilleet
passive		vakoiltaisiin	ei vakoiltaisi	passive	olisi vakoiltu	ei olisi vakoiltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vakoile	älä vakoile	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vakoilkoon	älköön vakoilko	3rd sing.	olkoon vakoillut	älköön olko vakoillut
1st plur.		vakoilkaamme	älkäämme vakoilko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vakoilkaa	älkää vakoilko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vakoilkoot	älkööt vakoilko	3rd plur.	olkoot vakoilleet	älkööt olko vakoilleet
passive		vakoiltakoon	älköön vakoiltako	passive	olkoon vakoiltu	älköön olko vakoiltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vakoillen	en vakoille	1st sing.	lienen vakoillut	en liene vakoillut
2nd sing.		vakoillet	et vakoille	2nd sing.	lienet vakoillut	et liene vakoillut
3rd sing.		vakoillee	ei vakoille	3rd sing.	lienee vakoillut	ei liene vakoillut
1st plur.		vakoillemme	emme vakoille	1st plur.	lienemme vakoilleet	emme liene vakoilleet
2nd plur.		vakoillette	ette vakoille	2nd plur.	lienette vakoilleet	ette liene vakoilleet
3rd plur.		vakoillevat	eivät vakoille	3rd plur.	lienevät vakoilleet	eivät liene vakoilleet
passive		vakoiltaneen	ei vakoiltane	passive	lienee vakoiltu	ei liene vakoiltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vakoilla		present	vakoileva	vakoiltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakoillakseni vakoillaksemme 2nd vakoillaksesi vakoillaksenne 3rd vakoillakseen vakoillaksensa		past	vakoillut	vakoiltu
2nd	inessive2	vakoillessa	vakoiltaessa	agent4	vakoilema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakoillessani vakoillessamme 2nd vakoillessasi vakoillessanne 3rd vakoillessaan vakoillessansa		negative	vakoilematon
	instructive	vakoillen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vakoilemassa	—
	elative	vakoilemasta	—
	illative	vakoilemaan	—
	adessive	vakoilemalla	—
	abessive	vakoilematta	—
	instructive	vakoileman	vakoiltaman
4th3	verbal noun	vakoileminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vakoilemaisillani vakoilemaisillamme 2nd vakoilemaisillasi vakoilemaisillanne 3rd vakoilemaisillaan vakoilemaisillansa

Derived terms

• vakoilija
• vakoilu
• vakooja

 

See also

• vahdata

Further reading

• “vakoilla”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑkoi̯lːɑ/, [ˈʋɑ̝ko̞i̯lːɑ̝]
• Rhymes: -ɑkoilːɑ
• Hyphenation^(key): va‧koil‧la

Noun

vakoilla

1. adessive plural of vakka