vaiketa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vaikka +‎ -eta. Akin to Finnish vaieta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑi̯ketɑ/, [ˈʋɑi̯ke̞t]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑi̯ketɑ/, [ˈʋɑi̯ɡ̊e̞d̥ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯ket, -ɑi̯ketɑ
• Hyphenation: vai‧ke‧ta

Verb

vaiketa

1. (intransitive) to calm down; quiet down

Conjugation

Conjugation of vaiketa (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vaikenen	en vaikene	1st singular	oon vaikent, oon vaikennut	en oo vaikent, en oo vaikennut
2nd singular	vaikenet	et vaikene	2nd singular	oot vaikent, oot vaikennut	et oo vaikent, et oo vaikennut
3rd singular	vaikenoo	ei vaikene	3rd singular	ono vaikent, ono vaikennut	ei oo vaikent, ei oo vaikennut
1st plural	vaikenemma	emmä vaikene	1st plural	oomma vaikenneet	emmä oo vaikenneet
2nd plural	vaikenetta	että vaikene	2nd plural	ootta vaikenneet	että oo vaikenneet
3rd plural	vaikenoot1), vaikenevat2), vaiketaa	evät vaikene, ei vaiketa	3rd plural	ovat vaikenneet	evät oo vaikenneet, ei oo vaikettu
impersonal	vaiketaa	ei vaiketa	impersonal	ono vaikettu	ei oo vaikettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vaikenin	en vaikent, en vaikennut	1st singular	olin vaikent, olin vaikennut	en olt vaikent, en olt vaikennut
2nd singular	vaikenit	et vaikent, et vaikennut	2nd singular	olit vaikent, olit vaikennut	et olt vaikent, et olt vaikennut
3rd singular	vaikeni	ei vaikent, ei vaikennut	3rd singular	oli vaikent, oli vaikennut	ei olt vaikent, ei olt vaikennut
1st plural	vaikenimma	emmä vaikenneet	1st plural	olimma vaikenneet	emmä olleet vaikenneet
2nd plural	vaikenitta	että vaikenneet	2nd plural	olitta vaikenneet	että olleet vaikenneet
3rd plural	vaikeniit1), vaikenivat2), vaikettii	evät vaikenneet, ei vaikettu	3rd plural	olivat vaikenneet	evät olleet vaikenneet, ei olt vaikettu
impersonal	vaikettii	ei vaikettu	impersonal	oli vaikettu	ei olt vaikettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	vaikenisin	en vaikenis	1st singular	olisin vaikent, olisin vaikennut	en olis vaikent, en olis vaikennut
2nd singular	vaikenisit, vaikeniist1)	et vaikenis	2nd singular	olisit vaikent, olisit vaikennut	et olis vaikent, et olis vaikennut
3rd singular	vaikenis	ei vaikenis	3rd singular	olis vaikent, olis vaikennut	ei olis vaikent, ei olis vaikennut
1st plural	vaikenisimma	emmä vaikenis	1st plural	olisimma vaikenneet	emmä olis vaikenneet
2nd plural	vaikenisitta	että vaikenis	2nd plural	olisitta vaikenneet	että olis vaikenneet
3rd plural	vaikenisiit1), vaikenisivat2), vaikettais	evät vaikenis, ei vaikettais	3rd plural	olisivat vaikenneet	evät olis vaikenneet, ei olis vaikettu
impersonal	vaikettais	ei vaikettais	impersonal	olis vaikettu	ei olis vaikettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	vaikene	elä vaikene	2nd singular	oo vaikent, oo vaikennut	elä oo vaikent, elä oo vaikennut
3rd singular	vaiketkoo	elköö vaiketko	3rd singular	olkoo vaikent, olkoo vaikennut	elköö olko vaikent, elköö olko vaikennut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	vaiketkaa	elkää vaiketko	2nd plural	olkaa vaikenneet	elkää olko vaikenneet
3rd plural	vaiketkoot	elkööt vaiketko, elköö vaikettako	3rd plural	olkoot vaikenneet	elkööt olko vaikenneet, elköö olko vaikettu
impersonal	vaikettakkoo	elköö vaikettako	impersonal	olkoo vaikettu	elköö olko vaikettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	vaikenen	en vaikene
2nd singular	vaikenet	et vaikene
3rd singular	vaikenoo	ei vaikene
1st plural	vaikenemma	emmä vaikene
2nd plural	vaikenetta	että vaikene
3rd plural	vaikenoot	evät vaikene, ei vaikettane
impersonal	vaikettannoo	ei vaikettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		vaiketa	present	vaikeneva	vaikettava
2nd	inessive	vaiketees	past	vaikent, vaikennut	vaikettu
	instructive	vaiketen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (vaiketkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	vaikenommaa
	inessive	vaikenomas
	elative	vaikenomast
	abessive	vaikenomata
4th	nominative	vaikenomiin
	partitive	vaikenomista, vaikenomist

Synonyms

• leppyä

Derived terms

• vaikenoittaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 631