vaeltaa

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *vajëltadak (compare Karelian vajeltua, Votic vajõlta, Võro vaeldama), probably derived from *vajëh (from which vaihtaa (“to change”) was also derived; thus this word may have originally meant "to change" as well, shifting > "to change one's location" > "to wander, roam"). In dialects, the form vajeltaa may also be found.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋɑeltɑːˣ/, [ˈʋɑ̝e̞l̪t̪ɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑeltɑː
• Hyphenation^(key): va‧el‧taa

Verb

vaeltaa

1. (intransitive) to wander, roam, travel, trek, ramble; to hike
2. (intransitive, of nations, animals) to migrate

Conjugation

Inflection of vaeltaa (Kotus type 54*I/huutaa, lt-ll gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaellan	en vaella	1st sing.	olen vaeltanut	en ole vaeltanut
2nd sing.		vaellat	et vaella	2nd sing.	olet vaeltanut	et ole vaeltanut
3rd sing.		vaeltaa	ei vaella	3rd sing.	on vaeltanut	ei ole vaeltanut
1st plur.		vaellamme	emme vaella	1st plur.	olemme vaeltaneet	emme ole vaeltaneet
2nd plur.		vaellatte	ette vaella	2nd plur.	olette vaeltaneet	ette ole vaeltaneet
3rd plur.		vaeltavat	eivät vaella	3rd plur.	ovat vaeltaneet	eivät ole vaeltaneet
passive		vaelletaan	ei vaelleta	passive	on vaellettu	ei ole vaellettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaelsin	en vaeltanut	1st sing.	olin vaeltanut	en ollut vaeltanut
2nd sing.		vaelsit	et vaeltanut	2nd sing.	olit vaeltanut	et ollut vaeltanut
3rd sing.		vaelsi	ei vaeltanut	3rd sing.	oli vaeltanut	ei ollut vaeltanut
1st plur.		vaelsimme	emme vaeltaneet	1st plur.	olimme vaeltaneet	emme olleet vaeltaneet
2nd plur.		vaelsitte	ette vaeltaneet	2nd plur.	olitte vaeltaneet	ette olleet vaeltaneet
3rd plur.		vaelsivat	eivät vaeltaneet	3rd plur.	olivat vaeltaneet	eivät olleet vaeltaneet
passive		vaellettiin	ei vaellettu	passive	oli vaellettu	ei ollut vaellettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaeltaisin	en vaeltaisi	1st sing.	olisin vaeltanut	en olisi vaeltanut
2nd sing.		vaeltaisit	et vaeltaisi	2nd sing.	olisit vaeltanut	et olisi vaeltanut
3rd sing.		vaeltaisi	ei vaeltaisi	3rd sing.	olisi vaeltanut	ei olisi vaeltanut
1st plur.		vaeltaisimme	emme vaeltaisi	1st plur.	olisimme vaeltaneet	emme olisi vaeltaneet
2nd plur.		vaeltaisitte	ette vaeltaisi	2nd plur.	olisitte vaeltaneet	ette olisi vaeltaneet
3rd plur.		vaeltaisivat	eivät vaeltaisi	3rd plur.	olisivat vaeltaneet	eivät olisi vaeltaneet
passive		vaellettaisiin	ei vaellettaisi	passive	olisi vaellettu	ei olisi vaellettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vaella	älä vaella	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vaeltakoon	älköön vaeltako	3rd sing.	olkoon vaeltanut	älköön olko vaeltanut
1st plur.		vaeltakaamme	älkäämme vaeltako	1st plur.	—	—
2nd plur.		vaeltakaa	älkää vaeltako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vaeltakoot	älkööt vaeltako	3rd plur.	olkoot vaeltaneet	älkööt olko vaeltaneet
passive		vaellettakoon	älköön vaellettako	passive	olkoon vaellettu	älköön olko vaellettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vaeltanen	en vaeltane	1st sing.	lienen vaeltanut	en liene vaeltanut
2nd sing.		vaeltanet	et vaeltane	2nd sing.	lienet vaeltanut	et liene vaeltanut
3rd sing.		vaeltanee	ei vaeltane	3rd sing.	lienee vaeltanut	ei liene vaeltanut
1st plur.		vaeltanemme	emme vaeltane	1st plur.	lienemme vaeltaneet	emme liene vaeltaneet
2nd plur.		vaeltanette	ette vaeltane	2nd plur.	lienette vaeltaneet	ette liene vaeltaneet
3rd plur.		vaeltanevat	eivät vaeltane	3rd plur.	lienevät vaeltaneet	eivät liene vaeltaneet
passive		vaellettaneen	ei vaellettane	passive	lienee vaellettu	ei liene vaellettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vaeltaa		present	vaeltava	vaellettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaeltaakseni vaeltaaksemme 2nd vaeltaaksesi vaeltaaksenne 3rd vaeltaakseen vaeltaaksensa		past	vaeltanut	vaellettu
2nd	inessive2	vaeltaessa	vaellettaessa	agent4	vaeltama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaeltaessani vaeltaessamme 2nd vaeltaessasi vaeltaessanne 3rd vaeltaessaan vaeltaessansa		negative	vaeltamaton
	instructive	vaeltaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form vaeltaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	vaeltamassa	—
	elative	vaeltamasta	—
	illative	vaeltamaan	—
	adessive	vaeltamalla	—
	abessive	vaeltamatta	—
	instructive	vaeltaman	vaellettaman
4th3	verbal noun	vaeltaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vaeltamaisillani vaeltamaisillamme 2nd vaeltamaisillasi vaeltamaisillanne 3rd vaeltamaisillaan vaeltamaisillansa

Derived terms

(adjectives):

• vaeltava

(nouns):

• vaellus
• vaeltaja
• vaeltaminen

(verbs):

• vaellella
• vaelleskella

Further reading

• “vaeltaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Anagrams

• vaaleat, vaaleta