suutia

Finnish

Etymology

suutaa +‎ -ia

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuːtiɑˣ/, [ˈs̠uːt̪iɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uːtiɑ
• Hyphenation^(key): suu‧tia

Verb

suutia

1. (transitive) to fasten with a wedge (used to fasten a blade of an axe)

Conjugation

Inflection of suutia (Kotus type 61*F/sallia, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suudin	en suudi	1st sing.	olen suutinut	en ole suutinut
2nd sing.		suudit	et suudi	2nd sing.	olet suutinut	et ole suutinut
3rd sing.		suutii	ei suudi	3rd sing.	on suutinut	ei ole suutinut
1st plur.		suudimme	emme suudi	1st plur.	olemme suutineet	emme ole suutineet
2nd plur.		suuditte	ette suudi	2nd plur.	olette suutineet	ette ole suutineet
3rd plur.		suutivat	eivät suudi	3rd plur.	ovat suutineet	eivät ole suutineet
passive		suuditaan	ei suudita	passive	on suudittu	ei ole suudittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suudin	en suutinut	1st sing.	olin suutinut	en ollut suutinut
2nd sing.		suudit	et suutinut	2nd sing.	olit suutinut	et ollut suutinut
3rd sing.		suuti	ei suutinut	3rd sing.	oli suutinut	ei ollut suutinut
1st plur.		suudimme	emme suutineet	1st plur.	olimme suutineet	emme olleet suutineet
2nd plur.		suuditte	ette suutineet	2nd plur.	olitte suutineet	ette olleet suutineet
3rd plur.		suutivat	eivät suutineet	3rd plur.	olivat suutineet	eivät olleet suutineet
passive		suudittiin	ei suudittu	passive	oli suudittu	ei ollut suudittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suutisin	en suutisi	1st sing.	olisin suutinut	en olisi suutinut
2nd sing.		suutisit	et suutisi	2nd sing.	olisit suutinut	et olisi suutinut
3rd sing.		suutisi	ei suutisi	3rd sing.	olisi suutinut	ei olisi suutinut
1st plur.		suutisimme	emme suutisi	1st plur.	olisimme suutineet	emme olisi suutineet
2nd plur.		suutisitte	ette suutisi	2nd plur.	olisitte suutineet	ette olisi suutineet
3rd plur.		suutisivat	eivät suutisi	3rd plur.	olisivat suutineet	eivät olisi suutineet
passive		suudittaisiin	ei suudittaisi	passive	olisi suudittu	ei olisi suudittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suudi	älä suudi	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suutikoon	älköön suutiko	3rd sing.	olkoon suutinut	älköön olko suutinut
1st plur.		suutikaamme	älkäämme suutiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		suutikaa	älkää suutiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suutikoot	älkööt suutiko	3rd plur.	olkoot suutineet	älkööt olko suutineet
passive		suudittakoon	älköön suudittako	passive	olkoon suudittu	älköön olko suudittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suutinen	en suutine	1st sing.	lienen suutinut	en liene suutinut
2nd sing.		suutinet	et suutine	2nd sing.	lienet suutinut	et liene suutinut
3rd sing.		suutinee	ei suutine	3rd sing.	lienee suutinut	ei liene suutinut
1st plur.		suutinemme	emme suutine	1st plur.	lienemme suutineet	emme liene suutineet
2nd plur.		suutinette	ette suutine	2nd plur.	lienette suutineet	ette liene suutineet
3rd plur.		suutinevat	eivät suutine	3rd plur.	lienevät suutineet	eivät liene suutineet
passive		suudittaneen	ei suudittane	passive	lienee suudittu	ei liene suudittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suutia		present	suutiva	suudittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suutiakseni suutiaksemme 2nd suutiaksesi suutiaksenne 3rd suutiakseen suutiaksensa		past	suutinut	suudittu
2nd	inessive2	suutiessa	suudittaessa	agent4	suutima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suutiessani suutiessamme 2nd suutiessasi suutiessanne 3rd suutiessaan suutiessansa		negative	suutimaton
	instructive	suutien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	suutimassa	—
	elative	suutimasta	—
	illative	suutimaan	—
	adessive	suutimalla	—
	abessive	suutimatta	—
	instructive	suutiman	suudittaman
4th3	verbal noun	suutiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suutimaisillani suutimaisillamme 2nd suutimaisillasi suutimaisillanne 3rd suutimaisillaan suutimaisillansa

Derived terms

• suudita

 

Further reading

• “suutia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• autius

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian судить (suditʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuːtiɑ/, [ˈs̠uːtʲe̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsuːtiɑ/, [ˈʃuːtiɑ]
• Rhymes: -uːteː, -uːtiɑ
• Hyphenation: suu‧ti‧a

Verb

suutia

1. (transitive) to judge; try

Conjugation

Conjugation of suutia (type 7/oppia, uut-uuvv gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuvvin	en suuvvi	1st singular	oon suutint, oon suutinut	en oo suutint, en oo suutinut
2nd singular	suuvvit	et suuvvi	2nd singular	oot suutint, oot suutinut	et oo suutint, et oo suutinut
3rd singular	suutii	ei suuvvi	3rd singular	ono suutint, ono suutinut	ei oo suutint, ei oo suutinut
1st plural	suuvvimma	emmä suuvvi	1st plural	oomma suutineet	emmä oo suutineet
2nd plural	suuvvitta	että suuvvi	2nd plural	ootta suutineet	että oo suutineet
3rd plural	suutiit1), suutivat2), suuvvitaa	evät suuvvi, ei suuvvita	3rd plural	ovat suutineet	evät oo suutineet, ei oo suuvvittu
impersonal	suuvvitaa	ei suuvvita	impersonal	ono suuvvittu	ei oo suuvvittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suuvvin	en suutint, en suutinut	1st singular	olin suutint, olin suutinut	en olt suutint, en olt suutinut
2nd singular	suuvvit	et suutint, et suutinut	2nd singular	olit suutint, olit suutinut	et olt suutint, et olt suutinut
3rd singular	suuti	ei suutint, ei suutinut	3rd singular	oli suutint, oli suutinut	ei olt suutint, ei olt suutinut
1st plural	suuvvimma	emmä suutineet	1st plural	olimma suutineet	emmä olleet suutineet
2nd plural	suuvvitta	että suutineet	2nd plural	olitta suutineet	että olleet suutineet
3rd plural	suutiit1), suutivat2), suuvvittii	evät suutineet, ei suuvvittu	3rd plural	olivat suutineet	evät olleet suutineet, ei olt suuvvittu
impersonal	suuvvittii	ei suuvvittu	impersonal	oli suuvvittu	ei olt suuvvittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutisin	en suutis	1st singular	olisin suutint, olisin suutinut	en olis suutint, en olis suutinut
2nd singular	suutisit, suutiist1)	et suutis	2nd singular	olisit suutint, olisit suutinut	et olis suutint, et olis suutinut
3rd singular	suutis	ei suutis	3rd singular	olis suutint, olis suutinut	ei olis suutint, ei olis suutinut
1st plural	suutisimma	emmä suutis	1st plural	olisimma suutineet	emmä olis suutineet
2nd plural	suutisitta	että suutis	2nd plural	olisitta suutineet	että olis suutineet
3rd plural	suutisiit1), suutisivat2), suuvvittais	evät suutis, ei suuvvittais	3rd plural	olisivat suutineet	evät olis suutineet, ei olis suuvvittu
impersonal	suuvvittais	ei suuvvittais	impersonal	olis suuvvittu	ei olis suuvvittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	suuvvi	elä suuvvi	2nd singular	oo suutint, oo suutinut	elä oo suutint, elä oo suutinut
3rd singular	suutikoo	elköö suutiko	3rd singular	olkoo suutint, olkoo suutinut	elköö olko suutint, elköö olko suutinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	suutikaa	elkää suutiko	2nd plural	olkaa suutineet	elkää olko suutineet
3rd plural	suutikoot	elkööt suutiko, elköö suuvvittako	3rd plural	olkoot suutineet	elkööt olko suutineet, elköö olko suuvvittu
impersonal	suuvvittakkoo	elköö suuvvittako	impersonal	olkoo suuvvittu	elköö olko suuvvittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	suutinen	en suutine
2nd singular	suutinet	et suutine
3rd singular	suutinoo	ei suutine
1st plural	suutinemma	emmä suutine
2nd plural	suutinetta	että suutine
3rd plural	suutinoot	evät suutine, ei suuvvittane
impersonal	suuvvittannoo	ei suuvvittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		suutia	present	suutiva	suuvvittava
2nd	inessive	suutijees	past	suutint, suutinut	suuvvittu
	instructive	suutien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (suutikaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	suutimaa
	inessive	suutimaas
	elative	suutimast
	abessive	suutimata
4th	nominative	suutimiin
	partitive	suutimista, suutimist

Synonyms

• suuvvita

Related terms

• suuto (“court”), sudja (“judge”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 555