suuvvita

Ingrian

Etymology 1

Borrowed from Russian судить (suditʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuːʋːitɑ/, [ˈs̠uːʋːĭt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsuːʋːitɑ/, [ˈʃuːʋːid̥ɑ]
• Rhymes: -uːʋːit, -uːʋːitɑ
• Hyphenation: suuv‧vi‧ta

Verb

suuvvita

1. Synonym of suutia

Conjugation

Conjugation of suuvvita (type 16/maata, uut-uuvv gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutiin	en suutii	1st singular	oon suuvvint, oon suuvvinnut	en oo suuvvint, en oo suuvvinnut
2nd singular	suutiit	et suutii	2nd singular	oot suuvvint, oot suuvvinnut	et oo suuvvint, et oo suuvvinnut
3rd singular	suutijaa	ei suutii	3rd singular	ono suuvvint, ono suuvvinnut	ei oo suuvvint, ei oo suuvvinnut
1st plural	suutiimma	emmä suutii	1st plural	oomma suuvvinneet	emmä oo suuvvinneet
2nd plural	suutiitta	että suutii	2nd plural	ootta suuvvinneet	että oo suuvvinneet
3rd plural	suutijaat1), suutiivat2), suuvvitaa	evät suutii, ei suuvvita	3rd plural	ovat suuvvinneet	evät oo suuvvinneet, ei oo suuvvittu
impersonal	suuvvitaa	ei suuvvita	impersonal	ono suuvvittu	ei oo suuvvittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutisin	en suuvvint, en suuvvinnut	1st singular	olin suuvvint, olin suuvvinnut	en olt suuvvint, en olt suuvvinnut
2nd singular	suutisit, suutiist1)	et suuvvint, et suuvvinnut	2nd singular	olit suuvvint, olit suuvvinnut	et olt suuvvint, et olt suuvvinnut
3rd singular	suutis	ei suuvvint, ei suuvvinnut	3rd singular	oli suuvvint, oli suuvvinnut	ei olt suuvvint, ei olt suuvvinnut
1st plural	suutisimma	emmä suuvvinneet	1st plural	olimma suuvvinneet	emmä olleet suuvvinneet
2nd plural	suutisitta	että suuvvinneet	2nd plural	olitta suuvvinneet	että olleet suuvvinneet
3rd plural	suutisiit1), suutisivat2), suuvvittii	evät suuvvinneet, ei suuvvittu	3rd plural	olivat suuvvinneet	evät olleet suuvvinneet, ei olt suuvvittu
impersonal	suuvvittii	ei suuvvittu	impersonal	oli suuvvittu	ei olt suuvvittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	suutijaisin	en suutijais	1st singular	olisin suuvvint, olisin suuvvinnut	en olis suuvvint, en olis suuvvinnut
2nd singular	suutijaisit, suutijaist1)	et suutijais	2nd singular	olisit suuvvint, olisit suuvvinnut	et olis suuvvint, et olis suuvvinnut
3rd singular	suutijais	ei suutijais	3rd singular	olis suuvvint, olis suuvvinnut	ei olis suuvvint, ei olis suuvvinnut
1st plural	suutijaisimma	emmä suutijais	1st plural	olisimma suuvvinneet	emmä olis suuvvinneet
2nd plural	suutijaisitta	että suutijais	2nd plural	olisitta suuvvinneet	että olis suuvvinneet
3rd plural	suutijaisiit1), suutijaisivat2), suuvvittais	evät suutijais, ei suuvvittais	3rd plural	olisivat suuvvinneet	evät olis suuvvinneet, ei olis suuvvittu
impersonal	suuvvittais	ei suuvvittais	impersonal	olis suuvvittu	ei olis suuvvittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	suutii	elä suutii	2nd singular	oo suuvvint, oo suuvvinnut	elä oo suuvvint, elä oo suuvvinnut
3rd singular	suuvvitkoo	elköö suuvvitko	3rd singular	olkoo suuvvint, olkoo suuvvinnut	elköö olko suuvvint, elköö olko suuvvinnut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	suuvvitkaa	elkää suuvvitko	2nd plural	olkaa suuvvinneet	elkää olko suuvvinneet
3rd plural	suuvvitkoot	elkööt suuvvitko, elköö suuvvittako	3rd plural	olkoot suuvvinneet	elkööt olko suuvvinneet, elköö olko suuvvittu
impersonal	suuvvittakkoo	elköö suuvvittako	impersonal	olkoo suuvvittu	elköö olko suuvvittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	suuvvinnen	en suuvvinne
2nd singular	suuvvinnet	et suuvvinne
3rd singular	suuvvinnoo	ei suuvvinne
1st plural	suuvvinnemma	emmä suuvvinne
2nd plural	suuvvinnetta	että suuvvinne
3rd plural	suuvvinnoot	evät suuvvinne, ei suuvvittane
impersonal	suuvvittannoo	ei suuvvittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		suuvvita	present	suutiiva	suuvvittava
2nd	inessive	suuvvitees	past	suuvvint, suuvvinnut	suuvvittu
	instructive	suuvviten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (suuvvitkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	suutiimaa
	inessive	suutiimaas
	elative	suutiimast
	abessive	suutiimata
4th	nominative	suutiimiin
	partitive	suutiimista, suutiimist

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsuːʋːitɑ/, [ˈs̠uːʋːĭt]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsuːʋːitɑ/, [ˈʃuːʋːid̥ɑ]
• Rhymes: -uːʋːit, -uːʋːitɑ
• Hyphenation: suuv‧vi‧ta

Verb

suuvvita

1. present impersonal connegative of suutia

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 553