separoitua

Finnish

Etymology

separoida +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsepɑroi̯tuɑˣ/, [ˈs̠e̞pɑ̝ˌro̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): se‧pa‧roi‧tua

Verb

separoitua

1. (intransitive, chemistry, mathematics) to separate, to be separated

Conjugation

Inflection of separoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		separoidun	en separoidu	1st sing.	olen separoitunut	en ole separoitunut
2nd sing.		separoidut	et separoidu	2nd sing.	olet separoitunut	et ole separoitunut
3rd sing.		separoituu	ei separoidu	3rd sing.	on separoitunut	ei ole separoitunut
1st plur.		separoidumme	emme separoidu	1st plur.	olemme separoituneet	emme ole separoituneet
2nd plur.		separoidutte	ette separoidu	2nd plur.	olette separoituneet	ette ole separoituneet
3rd plur.		separoituvat	eivät separoidu	3rd plur.	ovat separoituneet	eivät ole separoituneet
passive		separoidutaan	ei separoiduta	passive	on separoiduttu	ei ole separoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		separoiduin	en separoitunut	1st sing.	olin separoitunut	en ollut separoitunut
2nd sing.		separoiduit	et separoitunut	2nd sing.	olit separoitunut	et ollut separoitunut
3rd sing.		separoitui	ei separoitunut	3rd sing.	oli separoitunut	ei ollut separoitunut
1st plur.		separoiduimme	emme separoituneet	1st plur.	olimme separoituneet	emme olleet separoituneet
2nd plur.		separoiduitte	ette separoituneet	2nd plur.	olitte separoituneet	ette olleet separoituneet
3rd plur.		separoituivat	eivät separoituneet	3rd plur.	olivat separoituneet	eivät olleet separoituneet
passive		separoiduttiin	ei separoiduttu	passive	oli separoiduttu	ei ollut separoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		separoituisin	en separoituisi	1st sing.	olisin separoitunut	en olisi separoitunut
2nd sing.		separoituisit	et separoituisi	2nd sing.	olisit separoitunut	et olisi separoitunut
3rd sing.		separoituisi	ei separoituisi	3rd sing.	olisi separoitunut	ei olisi separoitunut
1st plur.		separoituisimme	emme separoituisi	1st plur.	olisimme separoituneet	emme olisi separoituneet
2nd plur.		separoituisitte	ette separoituisi	2nd plur.	olisitte separoituneet	ette olisi separoituneet
3rd plur.		separoituisivat	eivät separoituisi	3rd plur.	olisivat separoituneet	eivät olisi separoituneet
passive		separoiduttaisiin	ei separoiduttaisi	passive	olisi separoiduttu	ei olisi separoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		separoidu	älä separoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		separoitukoon	älköön separoituko	3rd sing.	olkoon separoitunut	älköön olko separoitunut
1st plur.		separoitukaamme	älkäämme separoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		separoitukaa	älkää separoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		separoitukoot	älkööt separoituko	3rd plur.	olkoot separoituneet	älkööt olko separoituneet
passive		separoiduttakoon	älköön separoiduttako	passive	olkoon separoiduttu	älköön olko separoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		separoitunen	en separoitune	1st sing.	lienen separoitunut	en liene separoitunut
2nd sing.		separoitunet	et separoitune	2nd sing.	lienet separoitunut	et liene separoitunut
3rd sing.		separoitunee	ei separoitune	3rd sing.	lienee separoitunut	ei liene separoitunut
1st plur.		separoitunemme	emme separoitune	1st plur.	lienemme separoituneet	emme liene separoituneet
2nd plur.		separoitunette	ette separoitune	2nd plur.	lienette separoituneet	ette liene separoituneet
3rd plur.		separoitunevat	eivät separoitune	3rd plur.	lienevät separoituneet	eivät liene separoituneet
passive		separoiduttaneen	ei separoiduttane	passive	lienee separoiduttu	ei liene separoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		separoitua		present	separoituva	separoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st separoituakseni separoituaksemme 2nd separoituaksesi separoituaksenne 3rd separoituakseen separoituaksensa		past	separoitunut	separoiduttu
2nd	inessive2	separoituessa	separoiduttaessa	agent4	separoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st separoituessani separoituessamme 2nd separoituessasi separoituessanne 3rd separoituessaan separoituessansa		negative	separoitumaton
	instructive	separoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	separoitumassa	—
	elative	separoitumasta	—
	illative	separoitumaan	—
	adessive	separoitumalla	—
	abessive	separoitumatta	—
	instructive	separoituman	separoiduttaman
4th3	verbal noun	separoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st separoitumaisillani separoitumaisillamme 2nd separoitumaisillasi separoitumaisillanne 3rd separoitumaisillaan separoitumaisillansa