Jump to content

separoituva

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsepɑroi̯tuʋɑ/, [ˈs̠e̞pɑ̝ˌro̞i̯t̪uʋɑ̝]
  • Rhymes: -oituʋɑ
  • Hyphenation(key): se‧pa‧roi‧tu‧va

Adjective

[edit]

separoituva (comparative separoituvampi, superlative separoituvin)

  1. separable

Declension

[edit]
Inflection of separoituva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative separoituva separoituvat
genitive separoituvan separoituvien
partitive separoituvaa separoituvia
illative separoituvaan separoituviin
singular plural
nominative separoituva separoituvat
accusative nom. separoituva separoituvat
gen. separoituvan
genitive separoituvan separoituvien
separoituvain rare
partitive separoituvaa separoituvia
inessive separoituvassa separoituvissa
elative separoituvasta separoituvista
illative separoituvaan separoituviin
adessive separoituvalla separoituvilla
ablative separoituvalta separoituvilta
allative separoituvalle separoituville
essive separoituvana separoituvina
translative separoituvaksi separoituviksi
abessive separoituvatta separoituvitta
instructive separoituvin
comitative separoituvine
Possessive forms of separoituva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Participle

[edit]

separoituva

  1. present active participle of separoitua