särkiä

Finnish

Noun

särkiä

partitive plural of särki

Anagrams

kärsiä

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *särkedäk. Cognates include Finnish särkeä and Veps särkta.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsærkiæ/, [ˈs̠ærke̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsærkiæ/, [ˈʃærkiæ]
Rhymes: -ærkeː, -ærkiæ
Hyphenation: sär‧ki‧ä

Verb

särkiä

(transitive) to splinter
- 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 60:
  Vinkuu saha, kirves särköö.
  The saw squeals, the axe splinters.
(intransitive, + illative or inessive) to knock on
- 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 11:
  Särkööt pakkaiset i seiniis i uksiis.
  The frosts are knocking on both the walls and the doors.
- 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 123:
  Ken se särköö ovvee miun
  Seläs suma kirjaa täyn,
  Who is it knocking on my door
  A bag full of books on his back,
(transitive) to beat (play a percussion instrument)

Conjugation

Conjugation of särkiä (type 5/laskia, k- gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	sären	en säre	1st singular	oon särkent, oon särkenyt	en oo särkent, en oo särkenyt
2nd singular	säret	et säre	2nd singular	oot särkent, oot särkenyt	et oo särkent, et oo särkenyt
3rd singular	särköö	ei säre	3rd singular	ono särkent, ono särkenyt	ei oo särkent, ei oo särkenyt
1st plural	säremmä	emmä säre	1st plural	oomma särkeneet	emmä oo särkeneet
2nd plural	särettä	että säre	2nd plural	ootta särkeneet	että oo särkeneet
3rd plural	särkööt¹⁾, särkevät²⁾, säretää	evät säre, ei säretä	3rd plural	ovat särkeneet	evät oo särkeneet, ei oo säretty
impersonal	säretää	ei säretä	impersonal	ono säretty	ei oo säretty
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	särin	en särkent, en särkenyt	1st singular	olin särkent, olin särkenyt	en olt särkent, en olt särkenyt
2nd singular	särit	et särkent, et särkenyt	2nd singular	olit särkent, olit särkenyt	et olt särkent, et olt särkenyt
3rd singular	särki	ei särkent, ei särkenyt	3rd singular	oli särkent, oli särkenyt	ei olt särkent, ei olt särkenyt
1st plural	särimmä	emmä särkeneet	1st plural	olimma särkeneet	emmä olleet särkeneet
2nd plural	särittä	että särkeneet	2nd plural	olitta särkeneet	että olleet särkeneet
3rd plural	särkiit¹⁾, särkivät²⁾, särettii	evät särkeneet, ei säretty	3rd plural	olivat särkeneet	evät olleet särkeneet, ei olt säretty
impersonal	särettii	ei säretty	impersonal	oli säretty	ei olt säretty
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	särkisin	en särkis	1st singular	olisin särkent, olisin särkenyt	en olis särkent, en olis särkenyt
2nd singular	särkisit, särkiist¹⁾	et särkis	2nd singular	olisit särkent, olisit särkenyt	et olis särkent, et olis särkenyt
3rd singular	särkis	ei särkis	3rd singular	olis särkent, olis särkenyt	ei olis särkent, ei olis särkenyt
1st plural	särkisimmä	emmä särkis	1st plural	olisimma särkeneet	emmä olis särkeneet
2nd plural	särkisittä	että särkis	2nd plural	olisitta särkeneet	että olis särkeneet
3rd plural	särkisiit¹⁾, särkisivät²⁾, särettäis	evät särkis, ei särettäis	3rd plural	olisivat särkeneet	evät olis särkeneet, ei olis säretty
impersonal	särettäis	ei särettäis	impersonal	olis säretty	ei olis säretty
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	säre	elä säre	2nd singular	oo särkent, oo särkenyt	elä oo särkent, elä oo särkenyt
3rd singular	särkeköö	elköö särkekö	3rd singular	olkoo särkent, olkoo särkenyt	elköö olko särkent, elköö olko särkenyt
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	särkekää	elkää särkekö	2nd plural	olkaa särkeneet	elkää olko särkeneet
3rd plural	särkekööt	elkööt särkekö, elköö särettäkö	3rd plural	olkoot särkeneet	elkööt olko särkeneet, elköö olko säretty
impersonal	särettäkköö	elköö särettäkö	impersonal	olkoo säretty	elköö olko säretty
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	särkenen	en särkene
2nd singular	särkenet	et särkene
3rd singular	särkenöö	ei särkene
1st plural	särkenemmä	emmä särkene
2nd plural	särkenettä	että särkene
3rd plural	särkenööt	evät särkene, ei särettäne
impersonal	särettännöö	ei särettäne
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		särkiä	present	särkevä	särettävä
2nd	inessive	särkijees	past	särkent, särkenyt	säretty
2nd	instructive	särkien	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (särkekää) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	särkömää
	inessive	särkömääs
	elative	särkömäst
	abessive	särkömätä
4th	nominative	särkömiin
	partitive	särkömistä, särkömist

Synonyms

(to knock): kolkuttaa
(to play percussion): löövvä

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsærkiæ/, [ˈs̠ærke̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈsærkiæ/, [ˈʃærkiæ]
Rhymes: -ærkeː, -ærkiæ
Hyphenation: sär‧ki‧ä

Noun

särkiä

partitive singular of särki

References

V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 22
Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 561