rukkauttaa

Finnish

Etymology

rukata +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrukːɑutːɑːˣ/, [ˈrukːɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation^(key): ruk‧ka‧ut‧taa

Verb

rukkauttaa

1. (transitive) to have fixed, adjusted or tweaked

Conjugation

Inflection of rukkauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rukkautan	en rukkauta	1st sing.	olen rukkauttanut	en ole rukkauttanut
2nd sing.		rukkautat	et rukkauta	2nd sing.	olet rukkauttanut	et ole rukkauttanut
3rd sing.		rukkauttaa	ei rukkauta	3rd sing.	on rukkauttanut	ei ole rukkauttanut
1st plur.		rukkautamme	emme rukkauta	1st plur.	olemme rukkauttaneet	emme ole rukkauttaneet
2nd plur.		rukkautatte	ette rukkauta	2nd plur.	olette rukkauttaneet	ette ole rukkauttaneet
3rd plur.		rukkauttavat	eivät rukkauta	3rd plur.	ovat rukkauttaneet	eivät ole rukkauttaneet
passive		rukkautetaan	ei rukkauteta	passive	on rukkautettu	ei ole rukkautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rukkautin	en rukkauttanut	1st sing.	olin rukkauttanut	en ollut rukkauttanut
2nd sing.		rukkautit	et rukkauttanut	2nd sing.	olit rukkauttanut	et ollut rukkauttanut
3rd sing.		rukkautti	ei rukkauttanut	3rd sing.	oli rukkauttanut	ei ollut rukkauttanut
1st plur.		rukkautimme	emme rukkauttaneet	1st plur.	olimme rukkauttaneet	emme olleet rukkauttaneet
2nd plur.		rukkautitte	ette rukkauttaneet	2nd plur.	olitte rukkauttaneet	ette olleet rukkauttaneet
3rd plur.		rukkauttivat	eivät rukkauttaneet	3rd plur.	olivat rukkauttaneet	eivät olleet rukkauttaneet
passive		rukkautettiin	ei rukkautettu	passive	oli rukkautettu	ei ollut rukkautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rukkauttaisin	en rukkauttaisi	1st sing.	olisin rukkauttanut	en olisi rukkauttanut
2nd sing.		rukkauttaisit	et rukkauttaisi	2nd sing.	olisit rukkauttanut	et olisi rukkauttanut
3rd sing.		rukkauttaisi	ei rukkauttaisi	3rd sing.	olisi rukkauttanut	ei olisi rukkauttanut
1st plur.		rukkauttaisimme	emme rukkauttaisi	1st plur.	olisimme rukkauttaneet	emme olisi rukkauttaneet
2nd plur.		rukkauttaisitte	ette rukkauttaisi	2nd plur.	olisitte rukkauttaneet	ette olisi rukkauttaneet
3rd plur.		rukkauttaisivat	eivät rukkauttaisi	3rd plur.	olisivat rukkauttaneet	eivät olisi rukkauttaneet
passive		rukkautettaisiin	ei rukkautettaisi	passive	olisi rukkautettu	ei olisi rukkautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		rukkauta	älä rukkauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		rukkauttakoon	älköön rukkauttako	3rd sing.	olkoon rukkauttanut	älköön olko rukkauttanut
1st plur.		rukkauttakaamme	älkäämme rukkauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		rukkauttakaa	älkää rukkauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		rukkauttakoot	älkööt rukkauttako	3rd plur.	olkoot rukkauttaneet	älkööt olko rukkauttaneet
passive		rukkautettakoon	älköön rukkautettako	passive	olkoon rukkautettu	älköön olko rukkautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		rukkauttanen	en rukkauttane	1st sing.	lienen rukkauttanut	en liene rukkauttanut
2nd sing.		rukkauttanet	et rukkauttane	2nd sing.	lienet rukkauttanut	et liene rukkauttanut
3rd sing.		rukkauttanee	ei rukkauttane	3rd sing.	lienee rukkauttanut	ei liene rukkauttanut
1st plur.		rukkauttanemme	emme rukkauttane	1st plur.	lienemme rukkauttaneet	emme liene rukkauttaneet
2nd plur.		rukkauttanette	ette rukkauttane	2nd plur.	lienette rukkauttaneet	ette liene rukkauttaneet
3rd plur.		rukkauttanevat	eivät rukkauttane	3rd plur.	lienevät rukkauttaneet	eivät liene rukkauttaneet
passive		rukkautettaneen	ei rukkautettane	passive	lienee rukkautettu	ei liene rukkautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		rukkauttaa		present	rukkauttava	rukkautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rukkauttaakseni rukkauttaaksemme 2nd rukkauttaaksesi rukkauttaaksenne 3rd rukkauttaakseen rukkauttaaksensa		past	rukkauttanut	rukkautettu
2nd	inessive2	rukkauttaessa	rukkautettaessa	agent4	rukkauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st rukkauttaessani rukkauttaessamme 2nd rukkauttaessasi rukkauttaessanne 3rd rukkauttaessaan rukkauttaessansa		negative	rukkauttamaton
	instructive	rukkauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form rukkauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	rukkauttamassa	—
	elative	rukkauttamasta	—
	illative	rukkauttamaan	—
	adessive	rukkauttamalla	—
	abessive	rukkauttamatta	—
	instructive	rukkauttaman	rukkautettaman
4th3	verbal noun	rukkauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st rukkauttamaisillani rukkauttamaisillamme 2nd rukkauttamaisillasi rukkauttamaisillanne 3rd rukkauttamaisillaan rukkauttamaisillansa

Further reading

• “rukkauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03