ruikuttaa

Finnish

Etymology

Onomatopoeic root +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯kutːɑːˣ/, [ˈrui̯kut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -uikutːɑː
• Syllabification^(key): rui‧kut‧taa

Verb

ruikuttaa (colloquial)

1. to whine (negative connotation)

Conjugation

Inflection of ruikuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikutan	en ruikuta	1st sing.	olen ruikuttanut	en ole ruikuttanut
2nd sing.		ruikutat	et ruikuta	2nd sing.	olet ruikuttanut	et ole ruikuttanut
3rd sing.		ruikuttaa	ei ruikuta	3rd sing.	on ruikuttanut	ei ole ruikuttanut
1st plur.		ruikutamme	emme ruikuta	1st plur.	olemme ruikuttaneet	emme ole ruikuttaneet
2nd plur.		ruikutatte	ette ruikuta	2nd plur.	olette ruikuttaneet	ette ole ruikuttaneet
3rd plur.		ruikuttavat	eivät ruikuta	3rd plur.	ovat ruikuttaneet	eivät ole ruikuttaneet
passive		ruikutetaan	ei ruikuteta	passive	on ruikutettu	ei ole ruikutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikutin	en ruikuttanut	1st sing.	olin ruikuttanut	en ollut ruikuttanut
2nd sing.		ruikutit	et ruikuttanut	2nd sing.	olit ruikuttanut	et ollut ruikuttanut
3rd sing.		ruikutti	ei ruikuttanut	3rd sing.	oli ruikuttanut	ei ollut ruikuttanut
1st plur.		ruikutimme	emme ruikuttaneet	1st plur.	olimme ruikuttaneet	emme olleet ruikuttaneet
2nd plur.		ruikutitte	ette ruikuttaneet	2nd plur.	olitte ruikuttaneet	ette olleet ruikuttaneet
3rd plur.		ruikuttivat	eivät ruikuttaneet	3rd plur.	olivat ruikuttaneet	eivät olleet ruikuttaneet
passive		ruikutettiin	ei ruikutettu	passive	oli ruikutettu	ei ollut ruikutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikuttaisin	en ruikuttaisi	1st sing.	olisin ruikuttanut	en olisi ruikuttanut
2nd sing.		ruikuttaisit	et ruikuttaisi	2nd sing.	olisit ruikuttanut	et olisi ruikuttanut
3rd sing.		ruikuttaisi	ei ruikuttaisi	3rd sing.	olisi ruikuttanut	ei olisi ruikuttanut
1st plur.		ruikuttaisimme	emme ruikuttaisi	1st plur.	olisimme ruikuttaneet	emme olisi ruikuttaneet
2nd plur.		ruikuttaisitte	ette ruikuttaisi	2nd plur.	olisitte ruikuttaneet	ette olisi ruikuttaneet
3rd plur.		ruikuttaisivat	eivät ruikuttaisi	3rd plur.	olisivat ruikuttaneet	eivät olisi ruikuttaneet
passive		ruikutettaisiin	ei ruikutettaisi	passive	olisi ruikutettu	ei olisi ruikutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruikuta	älä ruikuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruikuttakoon	älköön ruikuttako	3rd sing.	olkoon ruikuttanut	älköön olko ruikuttanut
1st plur.		ruikuttakaamme	älkäämme ruikuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruikuttakaa	älkää ruikuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruikuttakoot	älkööt ruikuttako	3rd plur.	olkoot ruikuttaneet	älkööt olko ruikuttaneet
passive		ruikutettakoon	älköön ruikutettako	passive	olkoon ruikutettu	älköön olko ruikutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruikuttanen	en ruikuttane	1st sing.	lienen ruikuttanut	en liene ruikuttanut
2nd sing.		ruikuttanet	et ruikuttane	2nd sing.	lienet ruikuttanut	et liene ruikuttanut
3rd sing.		ruikuttanee	ei ruikuttane	3rd sing.	lienee ruikuttanut	ei liene ruikuttanut
1st plur.		ruikuttanemme	emme ruikuttane	1st plur.	lienemme ruikuttaneet	emme liene ruikuttaneet
2nd plur.		ruikuttanette	ette ruikuttane	2nd plur.	lienette ruikuttaneet	ette liene ruikuttaneet
3rd plur.		ruikuttanevat	eivät ruikuttane	3rd plur.	lienevät ruikuttaneet	eivät liene ruikuttaneet
passive		ruikutettaneen	ei ruikutettane	passive	lienee ruikutettu	ei liene ruikutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruikuttaa		present	ruikuttava	ruikutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikuttaakseni ruikuttaaksemme 2nd ruikuttaaksesi ruikuttaaksenne 3rd ruikuttaakseen ruikuttaaksensa		past	ruikuttanut	ruikutettu
2nd	inessive2	ruikuttaessa	ruikutettaessa	agent4	ruikuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikuttaessani ruikuttaessamme 2nd ruikuttaessasi ruikuttaessanne 3rd ruikuttaessaan ruikuttaessansa		negative	ruikuttamaton
	instructive	ruikuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form ruikuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	ruikuttamassa	—
	elative	ruikuttamasta	—
	illative	ruikuttamaan	—
	adessive	ruikuttamalla	—
	abessive	ruikuttamatta	—
	instructive	ruikuttaman	ruikutettaman
4th3	verbal noun	ruikuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruikuttamaisillani ruikuttamaisillamme 2nd ruikuttamaisillasi ruikuttamaisillanne 3rd ruikuttamaisillaan ruikuttamaisillansa

Derived terms

• ruikuttaja
• ruikuttaminen
• ruikuttava
• ruikutus

 

Further reading

• “ruikuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• tukirauta