ruikuttava

Finnish

Etymology

ruikuttaa (“to whine”) +‎ -va (present active participle)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯kutːɑʋɑ/, [ˈrui̯kut̪ˌt̪ɑ̝ʋɑ̝]
• Rhymes: -ɑʋɑ
• Syllabification^(key): rui‧kut‧ta‧va

Adjective

ruikuttava (comparative ruikuttavampi, superlative ruikuttavin) (colloquial)

1. whiny, snivelling (with a negative connotation)

Declension

Inflection of ruikuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		ruikuttava	ruikuttavat
genitive		ruikuttavan	ruikuttavien
partitive		ruikuttavaa	ruikuttavia
illative		ruikuttavaan	ruikuttaviin
		singular	plural
nominative		ruikuttava	ruikuttavat
accusative	nom.	ruikuttava	ruikuttavat
	gen.	ruikuttavan
genitive		ruikuttavan	ruikuttavien ruikuttavain rare
partitive		ruikuttavaa	ruikuttavia
inessive		ruikuttavassa	ruikuttavissa
elative		ruikuttavasta	ruikuttavista
illative		ruikuttavaan	ruikuttaviin
adessive		ruikuttavalla	ruikuttavilla
ablative		ruikuttavalta	ruikuttavilta
allative		ruikuttavalle	ruikuttaville
essive		ruikuttavana	ruikuttavina
translative		ruikuttavaksi	ruikuttaviksi
abessive		ruikuttavatta	ruikuttavitta
instructive		—	ruikuttavin
comitative		—	ruikuttavine

Possessive forms of ruikuttava (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative ruikuttavani ruikuttavani accusative nom. ruikuttavani ruikuttavani gen. ruikuttavani genitive ruikuttavani ruikuttavieni ruikuttavaini rare partitive ruikuttavaani ruikuttaviani inessive ruikuttavassani ruikuttavissani elative ruikuttavastani ruikuttavistani illative ruikuttavaani ruikuttaviini adessive ruikuttavallani ruikuttavillani ablative ruikuttavaltani ruikuttaviltani allative ruikuttavalleni ruikuttavilleni essive ruikuttavanani ruikuttavinani translative ruikuttavakseni ruikuttavikseni abessive ruikuttavattani ruikuttavittani instructive — — comitative — ruikuttavineni second-person singular possessor singular plural nominative ruikuttavasi ruikuttavasi accusative nom. ruikuttavasi ruikuttavasi gen. ruikuttavasi genitive ruikuttavasi ruikuttaviesi ruikuttavaisi rare partitive ruikuttavaasi ruikuttaviasi inessive ruikuttavassasi ruikuttavissasi elative ruikuttavastasi ruikuttavistasi illative ruikuttavaasi ruikuttaviisi adessive ruikuttavallasi ruikuttavillasi ablative ruikuttavaltasi ruikuttaviltasi allative ruikuttavallesi ruikuttavillesi essive ruikuttavanasi ruikuttavinasi translative ruikuttavaksesi ruikuttaviksesi abessive ruikuttavattasi ruikuttavittasi instructive — — comitative — ruikuttavinesi first-person plural possessor singular plural nominative ruikuttavamme ruikuttavamme accusative nom. ruikuttavamme ruikuttavamme gen. ruikuttavamme genitive ruikuttavamme ruikuttaviemme ruikuttavaimme rare partitive ruikuttavaamme ruikuttaviamme inessive ruikuttavassamme ruikuttavissamme elative ruikuttavastamme ruikuttavistamme illative ruikuttavaamme ruikuttaviimme adessive ruikuttavallamme ruikuttavillamme ablative ruikuttavaltamme ruikuttaviltamme allative ruikuttavallemme ruikuttavillemme essive ruikuttavanamme ruikuttavinamme translative ruikuttavaksemme ruikuttaviksemme abessive ruikuttavattamme ruikuttavittamme instructive — — comitative — ruikuttavinemme second-person plural possessor singular plural nominative ruikuttavanne ruikuttavanne accusative nom. ruikuttavanne ruikuttavanne gen. ruikuttavanne genitive ruikuttavanne ruikuttavienne ruikuttavainne rare partitive ruikuttavaanne ruikuttavianne inessive ruikuttavassanne ruikuttavissanne elative ruikuttavastanne ruikuttavistanne illative ruikuttavaanne ruikuttaviinne adessive ruikuttavallanne ruikuttavillanne ablative ruikuttavaltanne ruikuttaviltanne allative ruikuttavallenne ruikuttavillenne essive ruikuttavananne ruikuttavinanne translative ruikuttavaksenne ruikuttaviksenne abessive ruikuttavattanne ruikuttavittanne instructive — — comitative — ruikuttavinenne third-person possessor singular plural nominative ruikuttavansa ruikuttavansa accusative nom. ruikuttavansa ruikuttavansa gen. ruikuttavansa genitive ruikuttavansa ruikuttaviensa ruikuttavainsa rare partitive ruikuttavaansa ruikuttaviaan ruikuttaviansa inessive ruikuttavassaan ruikuttavassansa ruikuttavissaan ruikuttavissansa elative ruikuttavastaan ruikuttavastansa ruikuttavistaan ruikuttavistansa illative ruikuttavaansa ruikuttaviinsa adessive ruikuttavallaan ruikuttavallansa ruikuttavillaan ruikuttavillansa ablative ruikuttavaltaan ruikuttavaltansa ruikuttaviltaan ruikuttaviltansa allative ruikuttavalleen ruikuttavallensa ruikuttavilleen ruikuttavillensa essive ruikuttavanaan ruikuttavanansa ruikuttavinaan ruikuttavinansa translative ruikuttavakseen ruikuttavaksensa ruikuttavikseen ruikuttaviksensa abessive ruikuttavattaan ruikuttavattansa ruikuttavittaan ruikuttavittansa instructive — — comitative — ruikuttavineen ruikuttavinensa

Participle

ruikuttava

1. present active participle of ruikuttaa