ruikuttaminen

Finnish

Etymology

ruikuttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrui̯kutːɑminen/, [ˈrui̯kut̪̚ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Hyphenation^(key): rui‧kut‧ta‧mi‧nen

Noun

ruikuttaminen

1. verbal noun of ruikuttaa
   1. (colloquial) whining

Declension

Inflection of ruikuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		ruikuttaminen	ruikuttamiset
genitive		ruikuttamisen	ruikuttamisten ruikuttamisien
partitive		ruikuttamista	ruikuttamisia
illative		ruikuttamiseen	ruikuttamisiin
		singular	plural
nominative		ruikuttaminen	ruikuttamiset
accusative	nom.	ruikuttaminen	ruikuttamiset
	gen.	ruikuttamisen
genitive		ruikuttamisen	ruikuttamisten ruikuttamisien
partitive		ruikuttamista	ruikuttamisia
inessive		ruikuttamisessa	ruikuttamisissa
elative		ruikuttamisesta	ruikuttamisista
illative		ruikuttamiseen	ruikuttamisiin
adessive		ruikuttamisella	ruikuttamisilla
ablative		ruikuttamiselta	ruikuttamisilta
allative		ruikuttamiselle	ruikuttamisille
essive		ruikuttamisena	ruikuttamisina
translative		ruikuttamiseksi	ruikuttamisiksi
abessive		ruikuttamisetta	ruikuttamisitta
instructive		—	ruikuttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ruikuttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ruikuttamiseni ruikuttamiseni accusative nom. ruikuttamiseni ruikuttamiseni gen. ruikuttamiseni genitive ruikuttamiseni ruikuttamisteni ruikuttamisieni partitive ruikuttamistani ruikuttamisiani inessive ruikuttamisessani ruikuttamisissani elative ruikuttamisestani ruikuttamisistani illative ruikuttamiseeni ruikuttamisiini adessive ruikuttamisellani ruikuttamisillani ablative ruikuttamiseltani ruikuttamisiltani allative ruikuttamiselleni ruikuttamisilleni essive ruikuttamisenani ruikuttamisinani translative ruikuttamisekseni ruikuttamisikseni abessive ruikuttamisettani ruikuttamisittani instructive — — comitative — ruikuttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative ruikuttamisesi ruikuttamisesi accusative nom. ruikuttamisesi ruikuttamisesi gen. ruikuttamisesi genitive ruikuttamisesi ruikuttamistesi ruikuttamisiesi partitive ruikuttamistasi ruikuttamisiasi inessive ruikuttamisessasi ruikuttamisissasi elative ruikuttamisestasi ruikuttamisistasi illative ruikuttamiseesi ruikuttamisiisi adessive ruikuttamisellasi ruikuttamisillasi ablative ruikuttamiseltasi ruikuttamisiltasi allative ruikuttamisellesi ruikuttamisillesi essive ruikuttamisenasi ruikuttamisinasi translative ruikuttamiseksesi ruikuttamisiksesi abessive ruikuttamisettasi ruikuttamisittasi instructive — — comitative — ruikuttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative ruikuttamisemme ruikuttamisemme accusative nom. ruikuttamisemme ruikuttamisemme gen. ruikuttamisemme genitive ruikuttamisemme ruikuttamistemme ruikuttamisiemme partitive ruikuttamistamme ruikuttamisiamme inessive ruikuttamisessamme ruikuttamisissamme elative ruikuttamisestamme ruikuttamisistamme illative ruikuttamiseemme ruikuttamisiimme adessive ruikuttamisellamme ruikuttamisillamme ablative ruikuttamiseltamme ruikuttamisiltamme allative ruikuttamisellemme ruikuttamisillemme essive ruikuttamisenamme ruikuttamisinamme translative ruikuttamiseksemme ruikuttamisiksemme abessive ruikuttamisettamme ruikuttamisittamme instructive — — comitative — ruikuttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative ruikuttamisenne ruikuttamisenne accusative nom. ruikuttamisenne ruikuttamisenne gen. ruikuttamisenne genitive ruikuttamisenne ruikuttamistenne ruikuttamisienne partitive ruikuttamistanne ruikuttamisianne inessive ruikuttamisessanne ruikuttamisissanne elative ruikuttamisestanne ruikuttamisistanne illative ruikuttamiseenne ruikuttamisiinne adessive ruikuttamisellanne ruikuttamisillanne ablative ruikuttamiseltanne ruikuttamisiltanne allative ruikuttamisellenne ruikuttamisillenne essive ruikuttamisenanne ruikuttamisinanne translative ruikuttamiseksenne ruikuttamisiksenne abessive ruikuttamisettanne ruikuttamisittanne instructive — — comitative — ruikuttamisinenne third-person possessor singular plural nominative ruikuttamisensa ruikuttamisensa accusative nom. ruikuttamisensa ruikuttamisensa gen. ruikuttamisensa genitive ruikuttamisensa ruikuttamistensa ruikuttamisiensa partitive ruikuttamistaan ruikuttamistansa ruikuttamisiaan ruikuttamisiansa inessive ruikuttamisessaan ruikuttamisessansa ruikuttamisissaan ruikuttamisissansa elative ruikuttamisestaan ruikuttamisestansa ruikuttamisistaan ruikuttamisistansa illative ruikuttamiseensa ruikuttamisiinsa adessive ruikuttamisellaan ruikuttamisellansa ruikuttamisillaan ruikuttamisillansa ablative ruikuttamiseltaan ruikuttamiseltansa ruikuttamisiltaan ruikuttamisiltansa allative ruikuttamiselleen ruikuttamisellensa ruikuttamisilleen ruikuttamisillensa essive ruikuttamisenaan ruikuttamisenansa ruikuttamisinaan ruikuttamisinansa translative ruikuttamisekseen ruikuttamiseksensa ruikuttamisikseen ruikuttamisiksensa abessive ruikuttamisettaan ruikuttamisettansa ruikuttamisittaan ruikuttamisittansa instructive — — comitative — ruikuttamisineen ruikuttamisinensa