retkua

Finnish

Etymology 1

Sound-symbolic root +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈretkuɑˣ/, [ˈre̞t̪kuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -etkuɑ
• Syllabification^(key): ret‧ku‧a

Verb

retkua

1. (intransitive) to droop, to hang, to sprawl

Conjugation

Inflection of retkua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkun	en retku	1st sing.	olen retkunut	en ole retkunut
2nd sing.		retkut	et retku	2nd sing.	olet retkunut	et ole retkunut
3rd sing.		retkuu	ei retku	3rd sing.	on retkunut	ei ole retkunut
1st plur.		retkumme	emme retku	1st plur.	olemme retkuneet	emme ole retkuneet
2nd plur.		retkutte	ette retku	2nd plur.	olette retkuneet	ette ole retkuneet
3rd plur.		retkuvat	eivät retku	3rd plur.	ovat retkuneet	eivät ole retkuneet
passive		retkutaan	ei retkuta	passive	on retkuttu	ei ole retkuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkuin	en retkunut	1st sing.	olin retkunut	en ollut retkunut
2nd sing.		retkuit	et retkunut	2nd sing.	olit retkunut	et ollut retkunut
3rd sing.		retkui	ei retkunut	3rd sing.	oli retkunut	ei ollut retkunut
1st plur.		retkuimme	emme retkuneet	1st plur.	olimme retkuneet	emme olleet retkuneet
2nd plur.		retkuitte	ette retkuneet	2nd plur.	olitte retkuneet	ette olleet retkuneet
3rd plur.		retkuivat	eivät retkuneet	3rd plur.	olivat retkuneet	eivät olleet retkuneet
passive		retkuttiin	ei retkuttu	passive	oli retkuttu	ei ollut retkuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkuisin	en retkuisi	1st sing.	olisin retkunut	en olisi retkunut
2nd sing.		retkuisit	et retkuisi	2nd sing.	olisit retkunut	et olisi retkunut
3rd sing.		retkuisi	ei retkuisi	3rd sing.	olisi retkunut	ei olisi retkunut
1st plur.		retkuisimme	emme retkuisi	1st plur.	olisimme retkuneet	emme olisi retkuneet
2nd plur.		retkuisitte	ette retkuisi	2nd plur.	olisitte retkuneet	ette olisi retkuneet
3rd plur.		retkuisivat	eivät retkuisi	3rd plur.	olisivat retkuneet	eivät olisi retkuneet
passive		retkuttaisiin	ei retkuttaisi	passive	olisi retkuttu	ei olisi retkuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		retku	älä retku	2nd sing.	—	—
3rd sing.		retkukoon	älköön retkuko	3rd sing.	olkoon retkunut	älköön olko retkunut
1st plur.		retkukaamme	älkäämme retkuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		retkukaa	älkää retkuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		retkukoot	älkööt retkuko	3rd plur.	olkoot retkuneet	älkööt olko retkuneet
passive		retkuttakoon	älköön retkuttako	passive	olkoon retkuttu	älköön olko retkuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		retkunen	en retkune	1st sing.	lienen retkunut	en liene retkunut
2nd sing.		retkunet	et retkune	2nd sing.	lienet retkunut	et liene retkunut
3rd sing.		retkunee	ei retkune	3rd sing.	lienee retkunut	ei liene retkunut
1st plur.		retkunemme	emme retkune	1st plur.	lienemme retkuneet	emme liene retkuneet
2nd plur.		retkunette	ette retkune	2nd plur.	lienette retkuneet	ette liene retkuneet
3rd plur.		retkunevat	eivät retkune	3rd plur.	lienevät retkuneet	eivät liene retkuneet
passive		retkuttaneen	ei retkuttane	passive	lienee retkuttu	ei liene retkuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		retkua		present	retkuva	retkuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkuakseni retkuaksemme 2nd retkuaksesi retkuaksenne 3rd retkuakseen retkuaksensa		past	retkunut	retkuttu
2nd	inessive2	retkuessa	retkuttaessa	agent4	retkuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkuessani retkuessamme 2nd retkuessasi retkuessanne 3rd retkuessaan retkuessansa		negative	retkumaton
	instructive	retkuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	retkumassa	—
	elative	retkumasta	—
	illative	retkumaan	—
	adessive	retkumalla	—
	abessive	retkumatta	—
	instructive	retkuman	retkuttaman
4th3	verbal noun	retkuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st retkumaisillani retkumaisillamme 2nd retkumaisillasi retkumaisillanne 3rd retkumaisillaan retkumaisillansa

Derived terms

• letkua
• retkahtaa
• retkottaa
• retku

 

Further reading

• “retkua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈretkuɑ/, [ˈre̞t̪kuɑ̝]
• Rhymes: -etkuɑ
• Syllabification^(key): ret‧ku‧a

Noun

retkua

1. partitive singular of retku