monistuttaa

Finnish

Etymology

monistaa +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmonistutːɑːˣ/, [ˈmo̞nis̠ˌtut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Hyphenation^(key): mo‧nis‧tut‧taa

Verb

monistuttaa

1. (transitive) to have (something) photocopied

Conjugation

Inflection of monistuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		monistutan	en monistuta	1st sing.	olen monistuttanut	en ole monistuttanut
2nd sing.		monistutat	et monistuta	2nd sing.	olet monistuttanut	et ole monistuttanut
3rd sing.		monistuttaa	ei monistuta	3rd sing.	on monistuttanut	ei ole monistuttanut
1st plur.		monistutamme	emme monistuta	1st plur.	olemme monistuttaneet	emme ole monistuttaneet
2nd plur.		monistutatte	ette monistuta	2nd plur.	olette monistuttaneet	ette ole monistuttaneet
3rd plur.		monistuttavat	eivät monistuta	3rd plur.	ovat monistuttaneet	eivät ole monistuttaneet
passive		monistutetaan	ei monistuteta	passive	on monistutettu	ei ole monistutettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		monistutin	en monistuttanut	1st sing.	olin monistuttanut	en ollut monistuttanut
2nd sing.		monistutit	et monistuttanut	2nd sing.	olit monistuttanut	et ollut monistuttanut
3rd sing.		monistutti	ei monistuttanut	3rd sing.	oli monistuttanut	ei ollut monistuttanut
1st plur.		monistutimme	emme monistuttaneet	1st plur.	olimme monistuttaneet	emme olleet monistuttaneet
2nd plur.		monistutitte	ette monistuttaneet	2nd plur.	olitte monistuttaneet	ette olleet monistuttaneet
3rd plur.		monistuttivat	eivät monistuttaneet	3rd plur.	olivat monistuttaneet	eivät olleet monistuttaneet
passive		monistutettiin	ei monistutettu	passive	oli monistutettu	ei ollut monistutettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		monistuttaisin	en monistuttaisi	1st sing.	olisin monistuttanut	en olisi monistuttanut
2nd sing.		monistuttaisit	et monistuttaisi	2nd sing.	olisit monistuttanut	et olisi monistuttanut
3rd sing.		monistuttaisi	ei monistuttaisi	3rd sing.	olisi monistuttanut	ei olisi monistuttanut
1st plur.		monistuttaisimme	emme monistuttaisi	1st plur.	olisimme monistuttaneet	emme olisi monistuttaneet
2nd plur.		monistuttaisitte	ette monistuttaisi	2nd plur.	olisitte monistuttaneet	ette olisi monistuttaneet
3rd plur.		monistuttaisivat	eivät monistuttaisi	3rd plur.	olisivat monistuttaneet	eivät olisi monistuttaneet
passive		monistutettaisiin	ei monistutettaisi	passive	olisi monistutettu	ei olisi monistutettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		monistuta	älä monistuta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		monistuttakoon	älköön monistuttako	3rd sing.	olkoon monistuttanut	älköön olko monistuttanut
1st plur.		monistuttakaamme	älkäämme monistuttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		monistuttakaa	älkää monistuttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		monistuttakoot	älkööt monistuttako	3rd plur.	olkoot monistuttaneet	älkööt olko monistuttaneet
passive		monistutettakoon	älköön monistutettako	passive	olkoon monistutettu	älköön olko monistutettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		monistuttanen	en monistuttane	1st sing.	lienen monistuttanut	en liene monistuttanut
2nd sing.		monistuttanet	et monistuttane	2nd sing.	lienet monistuttanut	et liene monistuttanut
3rd sing.		monistuttanee	ei monistuttane	3rd sing.	lienee monistuttanut	ei liene monistuttanut
1st plur.		monistuttanemme	emme monistuttane	1st plur.	lienemme monistuttaneet	emme liene monistuttaneet
2nd plur.		monistuttanette	ette monistuttane	2nd plur.	lienette monistuttaneet	ette liene monistuttaneet
3rd plur.		monistuttanevat	eivät monistuttane	3rd plur.	lienevät monistuttaneet	eivät liene monistuttaneet
passive		monistutettaneen	ei monistutettane	passive	lienee monistutettu	ei liene monistutettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		monistuttaa		present	monistuttava	monistutettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st monistuttaakseni monistuttaaksemme 2nd monistuttaaksesi monistuttaaksenne 3rd monistuttaakseen monistuttaaksensa		past	monistuttanut	monistutettu
2nd	inessive2	monistuttaessa	monistutettaessa	agent4	monistuttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st monistuttaessani monistuttaessamme 2nd monistuttaessasi monistuttaessanne 3rd monistuttaessaan monistuttaessansa		negative	monistuttamaton
	instructive	monistuttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. * The third-person singular indicative form monistuttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	monistuttamassa	—
	elative	monistuttamasta	—
	illative	monistuttamaan	—
	adessive	monistuttamalla	—
	abessive	monistuttamatta	—
	instructive	monistuttaman	monistutettaman
4th3	verbal noun	monistuttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st monistuttamaisillani monistuttamaisillamme 2nd monistuttamaisillasi monistuttamaisillanne 3rd monistuttamaisillaan monistuttamaisillansa

Further reading

• “monistuttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03