kuuliainen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

From kuulla +‎ -iainen. Cognate with Estonian kuulekas.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːliɑi̯nen/, [ˈkuːliˌɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): kuu‧li‧ai‧nen

Adjective

[edit]

kuuliainen (comparative kuuliaisempi, superlative kuuliaisin)

  1. obedient

Declension

[edit]
Inflection of kuuliainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuuliainen kuuliaiset
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
singular plural
nominative kuuliainen kuuliaiset
accusative nom. kuuliainen kuuliaiset
gen. kuuliaisen
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
inessive kuuliaisessa kuuliaisissa
elative kuuliaisesta kuuliaisista
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
adessive kuuliaisella kuuliaisilla
ablative kuuliaiselta kuuliaisilta
allative kuuliaiselle kuuliaisille
essive kuuliaisena kuuliaisina
translative kuuliaiseksi kuuliaisiksi
abessive kuuliaisetta kuuliaisitta
instructive kuuliaisin
comitative kuuliaisine
Possessive forms of kuuliainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]