kirjakeeli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From kirja (book) +‎ keeli (language). Akin to Finnish kirjakieli and Estonian kirjakeel.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kirjakeeli

  1. literary language
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 12:
      Neet viimäiset format oo (soo), ее (tee) ja öö (öö) ono otettu kirjakeelee, sentää ku neet format ollaa enemmän tuttavat kaikille iƶoroille.
      These last forms oo (soo), ee (tee) and öö (öö) were taken into the literary language, because these forms are more recognisable to all Izhorians.

Declension

[edit]
Declension of kirjakeeli (type 5/keeli, no gradation)
singular plural
nominative kirjakeeli kirjakeelet
genitive kirjakeelen kirjakeeliin, kirjakeelilöin
partitive kirjakeeltä, kirjakeelt kirjakeeliä, kirjakeelilöjä
illative kirjakeelee kirjakeelii, kirjakeelilöihe
inessive kirjakeelees kirjakeeliis, kirjakeelilöis
elative kirjakeelest kirjakeelist, kirjakeelilöist
allative kirjakeelelle kirjakeelille, kirjakeelilöille
adessive kirjakeeleel kirjakeeliil, kirjakeelilöil
ablative kirjakeelelt kirjakeelilt, kirjakeelilöilt
translative kirjakeeleks kirjakeeliks, kirjakeelilöiks
essive kirjakeelennä, kirjakeeleen kirjakeelinnä, kirjakeelilöinnä, kirjakeeliin, kirjakeelilöin
exessive1) kirjakeelent kirjakeelint, kirjakeelilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

[edit]