kimpaantua

Finnish

Etymology

From kimpa- +‎ -antua; root shared with kimmota and kimmastua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkimpɑːntuɑˣ/, [ˈk̟impɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): kim‧paan‧tua

Verb

kimpaantua

1. (intransitive) to get suddenly angry [with elative ‘from/due to’]

Conjugation

Inflection of kimpaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimpaannun	en kimpaannu	1st sing.	olen kimpaantunut	en ole kimpaantunut
2nd sing.		kimpaannut	et kimpaannu	2nd sing.	olet kimpaantunut	et ole kimpaantunut
3rd sing.		kimpaantuu	ei kimpaannu	3rd sing.	on kimpaantunut	ei ole kimpaantunut
1st plur.		kimpaannumme	emme kimpaannu	1st plur.	olemme kimpaantuneet	emme ole kimpaantuneet
2nd plur.		kimpaannutte	ette kimpaannu	2nd plur.	olette kimpaantuneet	ette ole kimpaantuneet
3rd plur.		kimpaantuvat	eivät kimpaannu	3rd plur.	ovat kimpaantuneet	eivät ole kimpaantuneet
passive		kimpaannutaan	ei kimpaannuta	passive	on kimpaannuttu	ei ole kimpaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimpaannuin	en kimpaantunut	1st sing.	olin kimpaantunut	en ollut kimpaantunut
2nd sing.		kimpaannuit	et kimpaantunut	2nd sing.	olit kimpaantunut	et ollut kimpaantunut
3rd sing.		kimpaantui	ei kimpaantunut	3rd sing.	oli kimpaantunut	ei ollut kimpaantunut
1st plur.		kimpaannuimme	emme kimpaantuneet	1st plur.	olimme kimpaantuneet	emme olleet kimpaantuneet
2nd plur.		kimpaannuitte	ette kimpaantuneet	2nd plur.	olitte kimpaantuneet	ette olleet kimpaantuneet
3rd plur.		kimpaantuivat	eivät kimpaantuneet	3rd plur.	olivat kimpaantuneet	eivät olleet kimpaantuneet
passive		kimpaannuttiin	ei kimpaannuttu	passive	oli kimpaannuttu	ei ollut kimpaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimpaantuisin	en kimpaantuisi	1st sing.	olisin kimpaantunut	en olisi kimpaantunut
2nd sing.		kimpaantuisit	et kimpaantuisi	2nd sing.	olisit kimpaantunut	et olisi kimpaantunut
3rd sing.		kimpaantuisi	ei kimpaantuisi	3rd sing.	olisi kimpaantunut	ei olisi kimpaantunut
1st plur.		kimpaantuisimme	emme kimpaantuisi	1st plur.	olisimme kimpaantuneet	emme olisi kimpaantuneet
2nd plur.		kimpaantuisitte	ette kimpaantuisi	2nd plur.	olisitte kimpaantuneet	ette olisi kimpaantuneet
3rd plur.		kimpaantuisivat	eivät kimpaantuisi	3rd plur.	olisivat kimpaantuneet	eivät olisi kimpaantuneet
passive		kimpaannuttaisiin	ei kimpaannuttaisi	passive	olisi kimpaannuttu	ei olisi kimpaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kimpaannu	älä kimpaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kimpaantukoon	älköön kimpaantuko	3rd sing.	olkoon kimpaantunut	älköön olko kimpaantunut
1st plur.		kimpaantukaamme	älkäämme kimpaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kimpaantukaa	älkää kimpaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kimpaantukoot	älkööt kimpaantuko	3rd plur.	olkoot kimpaantuneet	älkööt olko kimpaantuneet
passive		kimpaannuttakoon	älköön kimpaannuttako	passive	olkoon kimpaannuttu	älköön olko kimpaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kimpaantunen	en kimpaantune	1st sing.	lienen kimpaantunut	en liene kimpaantunut
2nd sing.		kimpaantunet	et kimpaantune	2nd sing.	lienet kimpaantunut	et liene kimpaantunut
3rd sing.		kimpaantunee	ei kimpaantune	3rd sing.	lienee kimpaantunut	ei liene kimpaantunut
1st plur.		kimpaantunemme	emme kimpaantune	1st plur.	lienemme kimpaantuneet	emme liene kimpaantuneet
2nd plur.		kimpaantunette	ette kimpaantune	2nd plur.	lienette kimpaantuneet	ette liene kimpaantuneet
3rd plur.		kimpaantunevat	eivät kimpaantune	3rd plur.	lienevät kimpaantuneet	eivät liene kimpaantuneet
passive		kimpaannuttaneen	ei kimpaannuttane	passive	lienee kimpaannuttu	ei liene kimpaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kimpaantua		present	kimpaantuva	kimpaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimpaantuakseni kimpaantuaksemme 2nd kimpaantuaksesi kimpaantuaksenne 3rd kimpaantuakseen kimpaantuaksensa		past	kimpaantunut	kimpaannuttu
2nd	inessive2	kimpaantuessa	kimpaannuttaessa	agent4	kimpaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimpaantuessani kimpaantuessamme 2nd kimpaantuessasi kimpaantuessanne 3rd kimpaantuessaan kimpaantuessansa		negative	kimpaantumaton
	instructive	kimpaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kimpaantumassa	—
	elative	kimpaantumasta	—
	illative	kimpaantumaan	—
	adessive	kimpaantumalla	—
	abessive	kimpaantumatta	—
	instructive	kimpaantuman	kimpaannuttaman
4th3	verbal noun	kimpaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kimpaantumaisillani kimpaantumaisillamme 2nd kimpaantumaisillasi kimpaantumaisillanne 3rd kimpaantumaisillaan kimpaantumaisillansa

Synonyms

• kimmastua

Derived terms

• kimpaannus
• kimpaantuminen

 

Further reading

• “kimpaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02