kimpaantuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kimpaantua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkimpɑːntuminen/, [ˈk̟impɑ̝ːn̪ˌt̪umine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Hyphenation(key): kim‧paan‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

kimpaantuminen

  1. verbal noun of kimpaantua
    1. getting suddenly angry

Declension

[edit]
Inflection of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
singular plural
nominative kimpaantuminen kimpaantumiset
accusative nom. kimpaantuminen kimpaantumiset
gen. kimpaantumisen
genitive kimpaantumisen kimpaantumisten
kimpaantumisien
partitive kimpaantumista kimpaantumisia
inessive kimpaantumisessa kimpaantumisissa
elative kimpaantumisesta kimpaantumisista
illative kimpaantumiseen kimpaantumisiin
adessive kimpaantumisella kimpaantumisilla
ablative kimpaantumiselta kimpaantumisilta
allative kimpaantumiselle kimpaantumisille
essive kimpaantumisena kimpaantumisina
translative kimpaantumiseksi kimpaantumisiksi
abessive kimpaantumisetta kimpaantumisitta
instructive kimpaantumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kimpaantuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)